Alkuperäinen teos The Road, ilmestynyt 2006. Suomennettu 2008, suomentanut Kaijamari sivill. WSOY. (s. 245)

TUHON JÄLKEEN TULEE HILJAISUUS.

Pimeä, tuhkan peittämä maisema. Puut ovat lehdistä paljaat, tuulella ei ole mitä liikuttaa ja on hiljaista. Isä ja poika vaeltavat palaneen maan läpi kohti etelärannikkoa. Mukanaan heillä on vain vaatteensa, kellareista löydettyä ruokaa, revolveri - ja toisensa.

Mestarillisen lakonisesti, vähäeleisyyden voimaan luottaen Cormac McCarthy kuvaa kahden ihmisen arkea maailmassa, jossa elämä on elämisen arvoista vain vaivoin. Kuten lumihiutaleet putoilevat mustaan maahan kuin armon muistutuksena, laskeutuvat sanat tämän romaanin sivuille. José Saramangon ja Samuel Beckettin romaaneihin verrattu Tie luo katseen allergoriseen, mutta mahdollisen kautta realistiseen maailmaan. (takakansi)

Olin nähnyt tähän kirjaan perustuvan mainoksen elokuvasta ja ajattelin, että kirja voisi olla hyvin mielenkiintoinen tuttavuus. Kirjan takakantta lukiessani mietin tosin jaksanko syventyä sellaiseen kirjaan, jossa käsitellään mm. ihmissuhteita, mutta siitä huolimatta päätin lukea tämän kirjan (valintaan tosin vaikutti myös se, että kirja piti palauttaa varausten vuoksi mahdollisimman pian kirjastoon).

Kirja on lyhyt, mutta yllätyin siitä millaisen vaikutuksen se sai aikaan. Kirjan tyyli on hyvin karua ja pelkistettyä, aluksi hieman outoa, mutta kirjan juonen edetessä pidin siitä yhä enemmän ja olisin voinut lukea kirjan yhdessä päivässä. Kirjan juoni ei ole kovin jännittävää, mutta silti onnistuin pureskelemaan kynteni lyhyiksi.

Jään odottamaan mielenkiinnolla onko elokuvalla tarjottavana yhtä karu loppu ihmiskunnalle kuin kirjalla.