Alkuperäinen teos Angelology, ilmestynyt 2010. Suomennettu 2010, suomentanut Sirkka Aulanko. Tammi. (s. 500)

Sisar Evangeline on asunut Pyhän Rosan luostarissa pikkutytöstä lähtien. Kun sympaattinen, nuori taidehistoroitsija Verlaine saapuu luostariin tutkimaan vanhoja kirjeitä, alkaa Evangelinelle paljastua totuus luostarin muurien kätkemistä salaisuuksista.

Silloin iäkäs nunna nimeltä Celestine ymmärtää, että on tullut aika kertoa Evangelinelle enkeliopista. Hän kertoo enkelitieteen opinnoistaan ja seikkailuistaan sota-ajan Pariisissa sekä lahjakkaasta opiskelutoveristaan Gabriellasta, Evangelinen isoäidistä.

Enkelitutkija tietävät, että keskuudessamme elää langenneiden enkeleiden ja ihmisten jälkeläisiä, nefileitä, vetovoimaisia mutta kylmiä olentoja, jotka hamuavat valtaa. Voimistaakseen asemaansa nefilit tarvitsevat aarteen, joka on enkelitutkijoiden hallussa.

Evangelinen kohtalona on seurata verensä perintöä: hän joutuu mukaan taisteluun, jossa panoksena on ihmiskuunan tulevaisuus. (takakansi)

Enpä muista, milloin olisi lukenut yhtä kirjaa niin kauan kuin luin Enkelioppia! Kirja ei ollut mielestäni tylsä: se oli mielenkiintoinen ja koukuttava. Siinä on vain niin paljon asioita, jotka vaativat kunnon paneutumista ja itse en pystynyt montaa lukua lukemaan yhdeltä istumalta. Välillä tuskastelin toisen osan aikana, että eikö kirja koskaan lopu ja sitä miten kirjailija oli osannut tuoda niin paljon lisää yllätyksiä tähän kirjaan. Minulla oli pieni aavistus kirjan lopusta, mutta silti suurin osa oli yllätystä ja loppujen lopuksi en olisi kuitenkaan osannut odottaa kirjan päättyvän niin kuin se päättyi. Kirjan henkilöt ja paikat ovat kiehtovia - joissakin kohdissa tosin tuntui kuin kirjailijalla olisi tapahtunut kyllästyminen ja osa kohtauksista oli hyvin pelkistettyjä. Evangeline on ihastuttava hahmo, Percival Grigori ihanan paha. Jostain kumman syystä tälläiset tyypit ovat aina saaneet jalkani veteliksi.

Enkelioppi on kiehtova tarina langenneista enkeleistä, mukavaa vaihtelua vampyyrien ja zombien maailmassa. Ehdottomasti yksi parhaimmista kirjoista, jonka olen koskaan elämäni aikana lukenut. Kirjasta on tekeillä elokuvaa, jota odotan mielenkiinnolla. Olin lukevinani yhdestä kirja-arvostelusta, että Enkelioppi toi mieleen Ruusun nimi -kirjan. Onneksi en ollut itse lukenut tuota klassikoksi nimitettyä teosta vielä ja ehkäpä nautin sen vuoksi enemmän lukukokemuksestani?