Alkuperäinen teos The Bonesetter's Daughter, ilmestynyt 2001. Suomennettu 2002, suomentaja Eva Siikarla. WSOY. (s. 363)

Kiinalaissyntyinen, Yhdysvalloissa asuva Ruth Young löytää lipaston laatikosta paperinipun. Hän on jo jonkin aikaa autellut vanhenevaa äitiään LuLingia, jonka muisti on alkanut heikentyä. LuLing on kirjannut paperille elämäntarinansa Ruthin luettavaksi. Hän kertoo lapsuudestaan Kiinassa sekä oman äitinsä kokemuksista kuuluisan parantajan, "luutohtorin", tyttärenä. Näistä aroista ja henkilökohtaisista asioista LuLing ei ole pystynyt puhumaan Ruthin kanssa, mutta hän toivoo, ettei tytär koskaan unohtaisi niitä.

Amy Tan kutoo tuttuun tapaansa yhteen monia menneisyydessä tapahtuneita tarinoita, joiden vaikutus ulottuu tähän päivään asti. Ne lomittuvat Ruthin oman avioliiton kuvauksen kanssa.

Kirjailija kertoo, että teos perustuu tositapahtumiin. Hänen oman äitinsä salaisuudet, toiveet, unelmat ja pettymykset paljastuivat hänelle samalla tavoin kuin romaanin Ruthille. Amy Tan koki monta yllätystä ja joutui arvioimaan äitinsä perheen vaiheet täysin uudelleen. Hän kirjoittaa: "Tämän tarinan sydän kuuluu isoäidilleni ja sen ääni äidilleni." (takakansi)

Olin saanut paljon suosituksia tästä kirjasta ja kun se sattui käteeni kirjastossa, ajattelin sen sitten lukaista. Valitettavasti odotin hieman parempaa lukukokemusta, vaikka tarina itsessään ei ollut huono vaan hyvinkin lumoava. Itse en henkilökohtaisesti juuri pitänyt Ruthin menneisyyden kertomisesta, vaan hänen äidistään, LuLingistä. Tarinan teki lumoavaksi LuLingin menneisyys Kiinassa ja se, että en voinut olla ajattelematta "tätä on tapahtunut oikeasti". LuLing on kirjan kokoava voima, ihastuttava päähenkilö, joka jää mieleen pitkäksi aikaa. Ihastuttava hahmo, jonka ansiosta kirjan lukeminen oli nopeampaa.