Alkuperäinen teos Don Camillo e il suo gregge, ilmestynyt 1953. Suomennettu 1988, suomentaja Helka Hiisku. WSOY. (s. 329)

Maailmankuulun italialaisen humoristin ikivihreitä tarinoita Isä Camilloin kylästä, jossa >>joku voi halkaista toiselta kallon, mutta täysin kunniallisesti ja ilman vihan kaunaa, ja missä vihamiehetkin ovat loppujen lopuksi yksimielisiä elämän suurista peruskysymyksistä>>. Kiivaana, mutta silti kaikessa ystävyydessä jatkuu taistelu Isä Camillon, sekä hengeltään että ruumiiltaan väkivahvan pappismiehen, ja hänen sinnikkään vastustajansa puoluejohtaja Pepponen välillä. (takakansi)

Petyin kirjaan, sillä odotin tästä kirjasta hyvin paljon samankaltaista kuin Isä Camillo -elokuvista. Kirja ei myöskään kiinnostanut kovin paljoa, koska kirjan pääpuheen aiheita oli pääasiassa politiikka - mistä minulla ei ole hajuakaan-, sekä uskonto. No, tämä viimeinen ei ollut niin suuri tylsyyden luoja, sillä pidin hyvin paljon puhuvasta Kristuksesta :).

Luulin, että novellit tulevat olemaan yhtä tylsiä alusta loppuun, kunnes suunnilleen puolessä välissä kirja muuttui paljon iloisemmaksi, surullisemmaksi, koskettavammaksi - sekä hieman järkyttäväksikin. Nämä novellit tuntuivatkin paljon realistisemmilta ja kirjan lukeminen ei takunnut niin pahasti kuin alussa.