Alkuperäinen teos Odd Thomas, ilmestynyt 2003. Suomennettu 2006, suomentaja Kari Salminen. Gummerus. (s. 407)

Lohtua, oikeutta ja kostoa hakevilla kuolleilla on keinonsa kommunikoida nuoren Odd Thomasin kanssa. Kun Oddin pikaruokagrilliin saapuu bodachien ympäröimä turpea muukalainen, Odd vakuuttuu että Elviksen itkuinen haamu on yrittänyt kertoa hänelle jotain tärkeää. Bodachit ovat verilöylyihin ja joukkotuhoihin erikoistuneita henkimaailman katastrofimatkailijoita. Ja nyt ne norkoilevat Pico Mundon pikkukaupungissa. Joku aikoo pikaliittää Pico Mundon kunnan ja sen asukkaat - mukaan lukien Oddin rakastetun Stormyn ja 200-kiloisen kirjailijaystävän P. Oswald Boonen - kuolleiden hiljaiseen kerhoon. Tuhansien ihmisten kohtalo on Oddin rohkeuden, kekseliäisyyden ja uskon varassa. (takakansi)

Pitkästä aikaa kirja, joka sai mielikuvituksen kunnolla liitelemään! Omaan niin hyvän mielikuvituksen, että en uskaltanut lukea tätä kirjaa pimeässä, sillä kirjailija oli kuvaillut uskomattoman hyvin tuon puoleisen hiljaiset asukit ja tapahtumat.

Välillä häiritsi se, että arvasin juonikuvion, mutta onneksi kirjailija osasi pitää lukijansa huomion 100 % kirjan tapahtumissa. Tiesin myös, mitä lopussa tulee tapahtumaan, mutta kirjailija osasi kuitenkin yllättää. Eläydyin kirjaan niin vahvasti, että itkin lopussa. Sillä kirjailija oli onnistunut kuvailemaan lopun niin sydäntä särkevästi. Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi, erityisesti ihmisille, jotka pitävät vanhan ajan kauhutarinoista - vaikka tässä olikin vivahteita myös modernimmasta kauhusta.

Odotan mielenkiinnolla jatko-osaa Odd Thomasin elämästä, sillä olisi mielenkiintoista tavata tuollainen ihminen oikeassakin elämässä. Toivottavasti Elviksen haamu esiintyy tulevassa jatko-osassa, sillä hänestä tuli ehdoton suosikkini.