Alkuperäinen teos All That Remains, ilmestynyt 1992. Suomennettu 1993, suomentajat Ali Aho & Anna Salo. Otava. (s. 318)

"Olen tohtori Kay Scarpetta, poliisi pyysi minua tulemaan." "Mitähän tarkoitusta varten, rouva?" "Olen johtava kuolinsyyntutkija." Konstaapeli katseli minua epäluuloinen pilke silmissään. Tajusin etten vaikuttanut kovin "johtavalta". Farkkuhameessani, pinkissä paidassani ja kävelykengissäni minulla ei ollut auktoriteetin ulkoisia tunnusmerkkejä. Kertavilkaisulla näytin jo hieman varttuuneemmalta jupilta, joka on lähtenyt ostoksille tummanharmaalla Mercedeksellään, hämmentyneeltä tuhkanvaalealta blondilta, joka etsii lähintä ostoparatiisia.

Tästä alkaa tavallista piinallisempi juttu oikeuspatologi Kay Scarpettan elämässä. Sarjamurhaaja on iskenyt jälleen, jo viides teinipari on kadonnut. Löydetäänkö heidänkin ruumiinsa metsästä - paljasjaloin, sukat ja kengät riisuttuna? Kadonneen tytön äiti on merkittävä washingtonilaisjuristi, jonka nimi on mainittu republikaanien varapresidenttiehdokkaanakin. Sekä poliittiset piirit että lehdistö villiintyvät. "Näyttää vähän siltä, että saakutin FBI on saanut vihiä jostakin, joka saattaa jonkun ison kihon todella huonoon valoon", toteaa murharyhmän etsivä Pete Marino Kaylle jo jutun alkuvaiheissa. (sisäkansi)

Olin kuullut paljon kehuja P. D. Cornwellin kirjoista ja hänen luomastaan hahmosta Kay Scarpettasta. Niinpä päätin tarttua ensimmäiseen Kay Scarpetta kirjaan. Alku vaikutti kyllä lupaavalta, mutta ensimmäisten 50 sivun jälkeen into alkoi pikku hiljaa laantumaan ja luin kirjaa kuin hapanta piimää. En pidä kirjoista, joissa ei ole tehty mitään selkoa tapahtumien kulun kanssa ja samassa luvussa saatettiin hypätä monta viikkoa tai kuukautta eteenpäin. Ärsytti palata takaisin päin ja sisäistää, että tapahtumista on todella tapahtunut niin ja niin kauan aikaa sitten. En päässyt myöskään kirjan henkilöiden sisälle ja välillä ärsytti, kun he jäivät niin etäisiksi. Olisin kaivannut tietynlaista säpinää, mutta ikävä kyllä henkilöt olivat kamalan "kalpeita".

Ainut mistä pidin, oli se kun lääketieteellinen sanasto oli selitetty lukijalle yksityiskohtaisesti. Saa nähdä, tartunko muihin Kay Scarpetta kirjoihin. Toivon kyllä niiden olevan parempia kuin tämä.