Alkuperäinen teos The Woman Who Walked Into Doors, ilmestynyt 1996. Suomennettu 1998, suomentaja Leena Tamminen. WSOY. (s. 251)

"Mitä minä 80-luvulla tein? Törmäilin oviin. Nousin lattialta. Alkoholisoiduin. Huomasin että olen köyhä, ettei minulla ollut mitään oikeutta siihen toivoon jota alussa elättelin. Edessäni ei ollut yhtään mitään. Olin vankina talossa josta ei koskaan tule omaani. Sellaisen miehen kanssa joka sai voimaa tuskastani."

Näin puhuu Paula Spencer, osa-aikainen siivooja, alkoholisti ja neljän lapsen äiti. Hän kertoo, kuinka paikallisdiskosta alkanut ihastus johti häihin ja kuherruskuukauteen meren rannalla. Kuinka avioliitosta, josta piti tulla kaikkien toiveiden täyttymys, tulikin vain ruhjeiden summa. Kuinka pahoinpitelyn jälkiä kantava nainen muuttuu näkymättömäksi epäolennoksi lääkärien ja ohikulkijoiden silmissä.

Paula Spencerin vivahteikkaassa äänessä on roppakaupalla itseironiaa ja selviytyjän mustaa huumoria. Roddy Doyle on onnistunut mahdottomassa: hän on kirjoittanut lohduttomasta aiheesta romaanin, joka liikuttaa, huvittaa ja - lopulta - lohduttaa. (takakansi)

Nainen joka törmäili oviin on järkyttävän toden tuntuinen tarina naisesta, joka elää jatkuvan pelon alla väkivaltaisen miehensä vuoksi ja jonka käytös vaikuttaa Paulaan hyvin kohtalokkaasti. Nuoresta ja älykkäästä naisesta tulee alistettu ja "tyhmä" muulle yhteiskunnalle, jonka hätää ei kukaan halua ihan oikeasti nähdä. Hänen nähdään olevan vain alkoholisoitunut ja kömpelö nainen, jonka aviomies tuntuu kärsivän tilanteesta. Totuus on kuitenkin toinen kun kurkistetaan julkisivun taakse.

Tämä kirja ei ole helppoa luettavaa, vaikka Paula palaakin omissa muistelmissaan siihen "onnellisempaan" aikaan. Loppu on järkyttävää heräämistä todellisuuteen ja Paulan huomaamista siitä, ettei hänen rakkautensa ollut niin todellista aviomiestään kohtaan niin kuin oli luullut. Kirja onkin loistava selviytymistarina siitä, että asiat voivat kääntyä parhain päin, mutta vasta sitten kun itse hieman auttaa asioiden kulkua.