Alkuperäinen teos Cell, ilmestynyt 2006. Suomennettu 2007, suomentaja Ilkka Rekiaro. Tammi. (s. 449)

Clay Riddellin elämä näyttää pitkästä aikaa valoisalta: hän on käymässä Bostonissa ja on juuri allekirjoittanut sarjakuvasopimuksen, joka takaa hänelle mukavan toimeentulon. Clay poikkeaa puistoon jäätelölle, ja yhtäkkiä kaikki muuttuu järjettömäksi. Ihmiset hänen ympärillään sekoavat ja alkavat käyttäytyä väkivaltaisesti. Sekasortoa ja kauhua aiheuttaa ilmiö, jota  myöhemmin aletaan kutsua pulssiksi. Se leviää kännyköiden kautta ja tekee ihmisistä villejä, alkukantaisia petoja.

Clayn mieltä painaa ennen kaikkea epätietoisuus hänen poikansa ja erossa asuvan vaimonsa kohtalosta. Kotiin Maineen on päästävä keinolla millä hyvänsä, vaikka maailma tuntuu nyrjähtäneen sijoiltaan. Clay ja hänen matkakumppaninsa huomaavat vähitellen, että pulssin vaurioittamat ihmiset eivät jää lopullisesti petomaisiksi tappajiksi, vaan heistä alkaa kehittyä jotain uutta ja hirvittävää...

King ei päästä lukijaa helpolla. Hän luo eteemme pelottavan vision siitä, mitä tapahtuisi, jos nykyajan tekniikka kääntyisikin ihmistä vastaan. (takakansi)

Olen aina pitänyt Kingin tarinoista, erityisesti sen vuoksi, että ne ovat aina ajan hermolla. King uskaltaa myös käsitellä sellaisia aiheita, joita moni ei uskalla edes ajatella ja pidin hyvin paljon ajatuksesta nykyajan tekniikan kääntymisestä ihmistä vastaan, vaikka en sellaista kylläkään toivo. 

Kuulolla oli pelottava kirja ja siitä huolimatta sitä halusi lukea koko ajan. King on aina osannut yllättää juonen kuvioillaan ja tälläkään kertaa niitä ei arvannut ollenkaan. Tarina oli myös mukavan jouheva, koska Kingillä oli vain yksi päähenkilö ja kirjan tapahtumat seurasivat vain tuon henkilön mukana. Hän ei esimerkiksi kuvaillut, mitä muille henkilöille tapahtuu sekä loikkinut henkilöstä ja tapahtumasta toiseen, vaan tarina eteni täysin päähenkilön varassa.

Kirja oli todella hyvä, ainoa ärsyttävä asia oli silloin tällöin yli menevä huumori ja sekavat vuoropuhelut, mutta ne olivat vain pikkujuttuja. Aluksi ärsytti myös töksähtävä loppu, sillä olisin halunnut mm. tietää, miksi kaikki tapahtuu, mutta nyt loppu tuntuu vain hyvältä ratkaisulta. Kuulolla on ehdottomasti kirja, jota suosittelen jokaiselle hyvän kauhun ystävälle - vaikka se onkin hyvin verinen.