Alkuperäinen teos Girl with a Pearl Earring, ilmestynyt 1999. Suomennettu 2001, suomentanut Arja Gothoni. Otava. (s. 319)

Eräänä aamuna Grietin lapsuudenkodin keittiöön hollantilaisessa Delftin pikkukaupungissa ilmaantuu outo pariskunta. Mies on Vermeer, arvostettu taidemaalari ja demoninen nero, yhdentoista lapsen isä. Kuusitoistavuotiaan Grietin on määrä lähteä perheen palvelukseen.

Protestanttiperheen kuuliaisen tyttären ei ole helppo kotiutua palveluspaikkaansa. Hänellä on kuitenkin pääsy sen pyhättöön, Vermeerin ateljeehen, jossa taianomaiset maalaukset valmistuvat.

Vääjäämättä koittaa päivä, jolloin nuori Griet istuu taiteilijan malliksi. Mutta järjestely ei miellytä kaikkia - eikä piikatytön pitäisi koskaan unohtaa taustaansa.

TYTTÖ JA HELMIKORVAKORU on loistokas historiallinen romani renessanssin ajan Hollannista, mystisestä Vermeeristä ja Turbaanipäinen tyttö -maalauksen salaperäisestä mallista. (takakansi)

Tyttö ja helmikorvakoru on kaunis ja viihdyttävä kirja, jonka parissa pystyy unohtamaan ulkomaailman helposti ja uppotumaan maailmaan, missä kirjan taidemaalari Vermeer elää malliensa ja taulujensa kautta. Kirjan päähenkilö, Griet, on kertonut koskettavalla tavalla omasta elämästään piikana Vermeerin talossa, mikä ei ole ollut helppoa tuon ajan piialle. 

Valitettavasti petyin hieman kirjaan, sillä kauniista kerronnasta huolimatta kirjan henkilöt ovat haamumaisia ja ympäristö läpinäkyvä. Olisin kaivannut henkilöihin särmää - sitä ei onneksi puuttunut kahden henkilön kohdalla, Vermeerin tyttären ja vaimon äidin, jotka jäivät mieleen -, ja tarkempaa kuvausta ympäristöstä sekä historiallisista tapahtumista. Kirjasta tuntui puuttuvan tietynlainen syvyys ja kirja jäi hieman pintapuoliseksi. Olisin myös kaivannut jonkinlaista sähäkkyyttä hahmojen välisiin suhteisiin. Näistä puutteista huolimatta Tyttö ja helmikorvakoru on viihdyttävää luettavaa pimeneviin syysiltoihin ja arjesta pakenemiseen.