Alkuperäinen teos Längtan, ilmestynyt 1982. Suomennettu 1995, suomentanut Marja Mahlamäki. Kirjaviihde. (s. 252)

Yrja Mattiaksentytär oli kulmikas, kömpelö ja lapsuudenaikaisen sairauden pahasti merkitsemä. Ihmiset pitivät häntä pilkkanaan ja kutsuivat häntä Ohdakkeeksi. Yrjalla oli suuri salainen suru. Hän oli syvästi ja onnettomasti rakastunut rikkaaseen ja komeaan Taraldiin, jonka vanhemmat olivat paroni Dag Meiden ja Jääkansaan kuuluva Liv.

Tarald oli kuitenkin kiinnostunut vain kauniista serkustaan Sunnivasta. Pahan perinnön vuoksi heidän välisensä suhde olisi kuitenkin kohtalokas... (takakansi)

Mielestäni tämä osa oli parempi kuin edellinen, Syvyyden kutsu. Jääkansan elämä oli vakiintunut entisestään Gråstensholmiin ja Lehmuskujalle ja tälläkään kertaa ei tarvinnut olla ilman jännittäviä juonenkäänteitä. Hieman harmittaa, ettei tullut lainattua enempää Jääkansan tarinaa kirjastosta, joten kestää aikansa että pääsen jälleen lukemaan mm. Cecilien ja Kolgrimin kohtaloista.