Alkuperäinen teos Heart-Shaped Box , ilmestynyt 2007. Suomennettu 2008, suomentanut Kari Salminen. Tammi. (s. 394)

JUDE COYNE on ikääntyvä death-metal-muusikko, jonka kiinnostus makaaberiin ja yliluonnolliseen on hyvin fanien tiedossa. Kannibaalien keittokirjat ja käytetyt hirttosilmukat alkavat kuitenkin tuntua kesyiltä, kun Jude huomaa ilmoituksen netissä huutokaupattavasta sielusta. Tuhannella dollarilla Judesta tulee kuolleen miehen haamun ylpeä omistaja.

JUDEN OVELLE TUODAAN sydämen muotoinen rasia. Rasiasta löytyy kuolleen miehen puku, jonka mukana rauhattoman sielun on luvattu saapuvan. Judea lähinnä huvittaa: häntä eivät ole jääneet vainoamaan sen paremmin väkivaltainen isä, hylätyt rakastajat kuin petetyt bändikaveritkaan - mitä yksi vanhuksen sielu hänelle mahtaisi?

MUTTA SITTEN HAAMU onkin kaikkialla. Se kykenee tekemään itsensä näkyväksi mitä epämiellyttävimmillä hetkillä. Ja se on tosissaan. Se kutsuu Judea mukaansa yöpuolen tielle. Ja kun se heiluttaa hypnoottista partaveitsen teräänsä, Jude ei voi olla seuraamatta perässä. (takakansi)

Joskus kauppareissulla haaveilin omistavani tämän kirjan, sillä tykästyin kirjan kanteen ja takakannen tekstiin. Sitten huomasin Sydämen muotoisen rasian kirjaston hyllyssä ja päätin lainata sen saman tien. Aluksi kirja olikin mukaansa tempaava ja vanhuksen haamun ilmestyminen säikäytti - varsinkin kun mieheni oli sillä hetkellä hiipinyt hakemaan sukkia ja hihkaisi "minä se vain täällä olen".

Ensimmäisten 50 sivun jälkeen kirja alkoi muuttumaan tylsäksi, juonesta tuli sekavampi ja kirjan henkilöt alkoivat ärsyttämään. Odotin Sydämen muotoisen rasian olevan erilainen kauhukirja, mutta huolimatta sen death-henkisyydestään se oli hyvin paljolti perinteinen kummituskirja. Ainoa, mikä hätkähdytti, oli kirjailijan käsittelemä aihe lapsiin sekaantumisesta.

En tiedä, miksi sain Joe Hillin kohdalla vahvan tunteen Stephen Kingistä, mutta sellaisen tuntemuksen sain kun tutkailin etukäteen kirjan sisäkannen kuvaa kirjailijasta. Teinkin kirjan lukemisen jälkeen hieman taustatutkimusta ja eräällä sivustolla kerrottiin Joe Hillin olevan Stephen Kingin poika. Toivottavasti Joe Hill pystyy luomaan omanlaistaan kirjallisuutta, ottamatta paineita isänsä kuuluisuudestaan. Onneksi en tehnyt taustatutkimusta ennen kirjan lukemista, muuten tuo tieto olisi häirinnyt hyvin paljon ja olisin vertaillut näitä kahta kirjailijaa toisiinsa.