Alkuperäinen teos On n´empêche pas un petit coeur d´aimer, ilmestynyt 2007. Suomennettu 2007, suomentanut Lotta Toivanen. Gummerus. (s. 126)

CLAIRE CASTILLON iski suomalaisten tajuntaan äitien ja tyttärien suhteista kertovalla novellikokoelmallaan Äidin pikku pyöveli.

Tällä kertaa Castillonin armoton kynä tekee selvää romanttisesta rakkaudesta. Uudessa kokoelmassaan Castillon riisuu naamiot uraputkessa sokeutuneilta aviopuolisoilta, marttyyrin kaapuun pukeutuneelta pikkuvaimolta ja isiään himoitsevilta tyttäriltä. Parisuhteiden suljetuissa huoneissa käydään kohtauksia, joissa suurikin draama jää toiseksi. (sisäkansi)

Sarkasmia ja mustaa huumoria, tunteilla leikkimistä. Castillon ei jätä ketään kylmäksi eikä takaa onnellisia loppuja tässäkään novellikokoelmassa. Pidän kirjailijan kirjoitustyylistä, mutta tällä kertaa en ymmärtänyt osaa novelleista. Pidinkin enemmän Äidin pikku pyövelistä, mutta ei tämäkään nyt kovin huono ollut.