Alkuperäinen teos Korpens vingar, ilmestynyt 1984. Suomennettu 1996, suomentanut Marja Mahlamäki. Kirjaviihde. (s. 254)

Pimeässä laaksossa syvällä Transsylvanian alpeilla sijaitsi pieni unohdettu kylä ja kauhua herättävä linna. Monet olivat eksyneet sinne, eikä kukaan koskaan ollut palannut takaisin.

Sinne tulivat myös Heike Lind ja hänen ystävänsä Mira ja Peter. He huomasivat että pikku kylän ihmiset elivät ainaisessa pelossa - ja että pelko liittyi vahvasti ruhtinatar Feodoraan ja kauniiseen Nicolaan, jotka saapuivat kylään läheisestä linnasta... (takakansi)

Korpin siivet tarjosi mukavasti kauhua ja jännitystä, enkä olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni missään välissä. Onneksi Jääkansan tarinasta on kulunut monta vuotta, enkä muistanut loppua - mikä tosin oli hieman ennalta arvattavissa. Tämän kirjan jälkeen onkin mukava jäädä hieman pitemmäksi aikaa tauolle Jääkansan tarinasta, jota on tullut luettua peräti neljän kirjan verran tässä kuussa...