Alkuperäinen teos Stetshenie obstojatelstv, ilmestynyt 1993. Suomennettu 2002, suomentanut Olli Kuukasjärvi. Otava. (s. 316)

Venäjän sisäasianhallinnon tutkija Irina Filatova löydetään kuolleena kotinsa viallisen lieden luota. Moskovan miliisin rikosetsiviä ei hämätä lavastuksilla. Mutta kuka saattoi hyötyä Irinan kuolemasta, ja miksi hänen väitöskirjansa on kadonnut?

Petrovkan-aseman henkilökunta lähtee selvittämään kuolemantapausta. Ahkerien miliisiupseerien lisäksi osaston päälliköllä on apunaan salainen aseensa, analyytikko Anastasia Kamenskaja.

Tuloksellisen aivotyönsä ohessa Anastasia hyödyttää mielellään rikostutkintaa myös helposti naamioitavan ulkomuotonsa avulla. Tällä kertaa Anastasia joutuu myrskyn silmään esittäessään Larisaa, joka kiristää yhtä syyllisistä.

Hurmaavasta Larisasta tulee palkkamurhaajan uusin kohde. (takakansi)

En ollut ennen lukenut venäläisiä dekkareita, joten tartuin mielenkiinnolla tähän kirjaan. Aluksi oli hirveän vaikeaa tottua lukuisiin lempinimiin, joita saattoi olla yhdestä henkilöstä useita ja jos jätin kirjan kesken, olin auttamatta sekaisin siitä kuka oli kuka. Kirjan teksti toi mieleen venäläisten nopean puheen temmon ja välillä en pysynyt oikein juonen kulussa mukana. Joku henkilöistä saattoi poistua tietyn henkilön mukana rakennuksesta, mutta yhtäkkiä tämä vasta poistunutkin saatteli rakennukseen jäänyttä henkilöä seuraavassa lauseessa kotiin. Välillä oli pakko lukea useaan otteeseen joku kappale, jotta olisin tajunnut edes jonkin verran juonesta.

Alexandra Marininasta ei tullut tämän kirjan perusteella suosikkikirjailijaa, mutta ajattelin kuitenkin tulevaisuudessa lukea lisää hänen kirjoittamiaan kirjojaan ihan vain tapahtumapaikan perusteella: Venäjän. Minusta oli mukavaa lukea vaihteeksi dekkaria, jonka tapahtumat sijoittuvat kauas itään.