Alkuperäinen teos Divine Evil, ilmestynyt 1992. Suomennettu 2005, suomentanut Anna Salo. Gummerus. (s. 537)

Sama painajaisuni on vainonnut Clarea lapsuudesta saakka. Se on vain unta, hän vakuuttaa itselleen. Mutta Clare ei aavista, että hänen kotikaupungissaan painajainen on koko ajan ollut todellisuutta. Kun Clare vuosien jälkeen palaa lapsuudenkotiinsa, uni alkaa muuttua todeksi.

Uneliaan pikkukaupungin rauha on petollista: metsän sydämessä palvotaan pimeitä voimia. Clare ei huomaa, että eräät kaupunkilaiset seuraavat tarkasti hänen jokaista askeltaan. Myöskään kaupungin kovapintainen sheriffi Cameron Raeffert (Rafferty, takakannen kirjoittajan virhe) ei saa silmiään irti Claresta, mutta aivan toisenlaisista syistä... (takakansi)

Pyörrän heti puheeni siitä, etten olisi koskaan lukenut Nora Robertsin kirjoja! Olin lukenut tämän kirjan joskus 13 tai 14-vuotiaana, mutta en muistanut kirjailijan nimeä. Mieleeni oli jäänyt kuitenkin kirjan päähenkilön hassu lempinimi - Slim-, tapahtumat pääpiirteittäin ja hassu väittämä, että Black Sabbath on saatananpalvonta musiikkia ja myönnän, että noin pienenä kavahdin ajatusta, koska se oli silloin minulle uusi, outo ja kiehtova asia. Muistan hivelleeni kirjastossa vaivihkaa Black Sabbathin levyn kantta ja silloin mietin, uskallanko lainata kyseistä levyä. Viekö paha saatana minut vai ei. Kaikkea hassua sitä onkin tullut mietittyä pienenä tyttönä.

Itse kirjasta. No, muistin että se on hyvä. Ehkä se on ollut tuossa iässä, mutta nyt kirja oli lähinnä puuduttavaa luettavaa. Minua ärsytti välillä suunnattomasti kääntäjän hassut lausemuodot ja kirjoitusvirheet, sekä kirjan henkilöiden naiivius. Vähän harmittaa, kun tuli pilattua nuoruuden muistikuvat kirjan hyvyydestä, mutta enpä olisi arvannut pokkaria tilatessani että tulen lukemaan tämän joskus uudelleen.