Ilmestynyt 2008. WSOY. (s. 381)

Ikääntynyt Aliide Truu asuu yksin taloaan Viron maaseudulla. Maa on itsenäistynyt edellisenä vuonna ja maareformi on alkanut. Vanhan naisen arjen katkaisee pihalle pyörtynyt parikymppinen Zara. Tultuaan tajuihinsa Zara kertoo pakenevansa väkivaltaista miestään. Kohtaaminen nostaa Aliiden mieleen repivät muistot nuoruuden traagisesta rakkaudesta ja valinnoista, jotka sinetöivät hänen lähimpiensä kohtalon. Omiin epätoivoisiin ratkaisuihinsa pakotetun Zaran tilanne puolestaan osoittaa, että vaikka aika on toinen, vaino ei ole loppunut, muuttanut vain muotoaan.

Puhdistuksen syvintä ydintä on petos, johon epätoivoiset tunteet ajavat. Romaani avaa myös Viron vaiettua lähihistoriaa yhden suvun kokemusten kautta.

Kirja antaa äänen sodan, kommunismin ja sorron uhreille. 1940-luvulla koettujen nöyryytysten ohella teoksessa nousee esiin nykynaisiin epävakaissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa kohdistuva hyväksikäyttö. (takakansi)

Vaikka Puhdistuksesta on ollut juttua yhdessä jos toisessa julkasussa, en ole tutustunut niihin mitenkään hyvin. Tarkoitus oli kuitenkin lukea Puhdistus jossain vaiheessa, ja kun huomasin useamman kappaleen kirjastomme palautushyllyssä, päätin sen vihdoin ja viimein lainata.

Olin ajatellut Puhdistuksen olevan saman tyyppinen kuin Baby Jane, mutta kirja yllätti minut täysin: nämä kaksi kirjaa poikkesivat toisistaan ja paljon! Molemmissa käsitellään mustasukkaisuutta, mutta puhdistuksessa se on raadollisempaa. Ihminen voi olla halutessaan hyvin keinoja kaihtamaton ja todella pelottava, kun tavoittelee vain omaa etuaan. Silloin ei ole väliä, onko se joka kärsii sisko vai veli, aikuinen vai lapsi. Sanonta "kaikki keinot rakkaudessa ovat sallittuja" täyttyi ainakin tässä tapauksessa ja en voinut olla surematta Ingelin ja Hans Pekkin kohtaloita.

Kirjassa käsiteltiin minulle hyvin tuntematonta aihetta, Viron lähihistoriaa - mikä oli yksi syy sille, miksi halusin tämän kirjan joskus lukea. Viron historia, kulttuuri ja kieli ovat kiehtoneet minua aina, mutta harmikseni siitä on julkaistu liian vähän kirjallisuutta. Olen aina tiennyt, että naisen asema on ollut kurja, erityisesti itärajan takana, mutta silti tämä kirja tavallaan shokeerasi minua. Puhdistus kertoi karulla tavallaan yhden tarinan tällaisen naisen tarinan, mikä onkin yksi syy miksi suosittelen tätä kirjaa. Olin kuullut paljon juttuja, millainen kohtalo venäläisnaisilla voi olla, mutta se että se on kirjoitettu näin vahvasti, oli vaikuttavaa.

En ihmettele yhtään, miksi tämä kirja voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2008: olen harvoin lukenut näin vaikuttavaa kirjaa kuin Puhdistus.