Alkuperäinen teos Sirkelens ende, ilmestynyt 2001. Suomennettu 2005, suomentanut Veijo Kiuru. Bazar. (s. 400)

Norjalaisista ja kansainvälisistä arkeologeista koostuva ryhmä on suorittamassa kaivauksia Oslon ulkopuolella, kun se yllättäen löytää kaivauksista salaperäisen kultaisen lippaan. Vain osa arkeologiryhmän jäsenistä ymmärtää, että lipas kätkee sisälleen salaisuuden, joka paljastuessaan saattaa muuttaa koko tähänastista historiankirjoitusta. Yksi heistä on ryhmän arvostettu johtaja, professori Llyleworth sekä kirjan päähenkilö Björn Beltö, joka on Norjan valtion puolesta paikalla valvomassa kaivauksia.

Professori Llyleworthilla on omat itsekkäät suunnitelmansa lippaan varalle: hän kuljettaa sen salaa pois kaivauksilta, mutta Beltön onnistuu saada lipas takaisin haltuunsa. Päätös selvittää mystisen lippaan salaisuus vie Beltön halki Euroopan aina Lähi-itään saakka. Pitkä matka on täynnä koettelemuksia, joista päällimmäisenä on Beltön kasvava tunne siitä, että salaperäisten voimien kautta operoivat hämäräperäiset järjestöt pyrkivät hankkimaan lippaan takaisin itselleen - hinnalla millä hyvänsä. (takakansi)

Ympyrän pään mainostetaan olevan dekkari, joka ammentaa samasta aiheesta kuin pari vuotta myöhemmin ilmestynyt Dan Brownin Da Vinci -koodi. Mielestäni tämä oli enemmän jännitysromaani kuin dekkari, sillä tässä kirjassa ei tapahtunut varsinaista rikosta. Jotain kuitenkin löydettiin, mutta jätän juonipaljastukset tekemättä.

Ympyrän pää on hidastempoinen kirja ja kirjan päähenkilö oli mielestäni hyvin yllättävä, sillä takakannen perusteella viittaus Da Vinci -koodiin loi minulle mielikuvan yhtä nopeista juonen käänteistä. Jälkimmäinen olikin enemmän viihdyttävä romaani, tämä kirja oli puolestaan hitaasti nautittava lukukokemus. Välillä tosin olisin kaivannut nopeutta juoneen, välillä olin sekaisin tapahtumista, mutta jatkoin lukemista, koska minua itseäni kiehtoo tämän tyyppiset kirjat. En ole uskonnollinen enkä usko Jumalaan, mutta pidän kirjoista joissa käsitellään aihetta ja hieman kritisoidaan kristinuskoa. Kirjan jälkisanat tulivat minulle hieman yllätyksenä, mutta kukin tyylillään.

Jokin tästä kirjasta kuitenkin jäi puuttumaan, se mikä siitä olisi tehnyt sen jonkin. Ihan mielenkiintoinen kirja, mutta mielestäni hieman vaisuhko.