Alkuperäinen teos The Radleys, ilmestynyt 2011. Suomennettu 2011, suomentanut Taina Wallin. Atena. (s. 413)

Peter, Helen ja heidän teini-ikäiset lapsensa Clara ja Rowan ovat tavallistakin tavallisempi perhe - paitsi että he ovat pidättäytäjiä eli vampyyreja, jotka yrittävät unohtaa verenhimonsa ja elää kuten sivistyneet ihmiset.

Salailulla on kuitenkin hintansa ja eräänä päivänä kulissit tulevat rymisten alas. Alkaa hyytävän hauska tapahtumasarja, jonka myötä jokainen Radley joutuu miettimään, onko tärkeämpää elää odotusten mukaista elämää vai olla rehellinen itselleen. (sisäkansi)

 

Tee oma osuutesi yhteiskunnan hyväksi

äläkä kiinnitä huomiota sisälläsi asuviin

hämäriin haluihin. Opettele valvomaan

päivisin, hanki vakituinen työpaikka ja pysy

aktiivisena. Verenhimon yltyessä

hengitä syvään ja katso tv:stä golfia.

Pidättäytyjän käsikirja (takakansi)

Radleyn perhe oli piristävä lukukokemus sen osalta, että se toi jotain uutta vampyyrikirjallisuuteen. Ajatus englantilaisesta yhteiskunnasta kuvattuna vampyyrien silmin tuntui hauskalta idealta ja pakkohan tämä oli lukea, kun miehenikin tätä minulle suositteli. Kirja imaisikin minut hyvin mukaansa, sillä mielestäni parhaimpia herkkupaloja draamakirjallisuudessa on se, kun täydelliset julkisivut romahtavat alas - rytinällä. Ja koska tällä hetkellä vampyyrit ovat valloittaneet sydämeni, ei tämän kirjan pariin tarvinnut kauaa houkutella.

Radleyn perhe ei ole nopeatempoinen toimintajännäri, vaan hitaasti etenevä ja nautiskeltava kirja. Se kertoo tavallisen epätavallisista ihmisistä, suhteista, ajatuksista ja valinnoista. Kirja tarjoaa hyviä oivalluksia ja itse olen samaa mieltä sen ajatuksen kanssa, että olemme onnellisia juuri silloin kun hyväksymme sen, mitä olemme. Mitä enemmän kahlehdimme itseämme ja pistämme itseämme yhteiskunnan tekemään muottiin, sitä enemmän olemme onnettomia.

Mielenkiinnolla odotan, millainen elokuva syntyy tästä kirjasta. Toivottavasti hyvä, sillä valitettavasti moni kirjaan perustuva elokuva on ollut pettymys.