Ilmestynyt 2011. Mäntykustannus. (s. 253)

Suositusta tv-sarjasta tehty romaanisarja on edennyt toiseen osaansa. Punainen kukko -teoksessa Kemijärven asujaimiston rikas kirjo rehottaa jälleen valloittavana ja omaleimaisena. Kotiseudulleen palannut konstaapeli Rauni Väänänen ratkoo pohjoisen rikoksia parinaan Aimo Peltoniemi. Rauni on sopeutunut varsin hyvin Kemijärvelle, etenkin kun sieltä on löytynyt uusi rakkaus. Aimokin luulee löytäneensä todellisen rakkauden, mutta joutuu naisystävänsä myötä omituisiin tilanteisiin, joista ei puutu poliittisia ristiriitoja eikä vanhoja kaunoja. Neljän kopla tekee elämässään täyskäännöksen: ei maistu enää viina, ei rötöstely. Syynä on mökin portailta löytynyt pärekori ja sen sisältö. Muutoksia kokee myös tehtaanjohtaja Aatos Launis, joka löytää aivan uuden elämisen tavan. Merkittävässä osassa on junanratakin, jota partioi hellyttävä, isää ikävöivä miehenalku. Lappilaisen tv-sarjan traaginen ja koominen romaanisovitus on herkullinen kokonaisuus, jonka sivuilla seikkailevat ihmiset tuntuvat tutuilta ja todellisilta. Pohjoinen murre vääntyilee mehevänä, viha, rakkaus, petollisuus ja uskollisuus rehottavat ja nauru ja itku vuorottelevat. Päivi Alasalmen kieli on nauttittavaa ja eloisaa. (takakansi)

Punainen kukko jatkaa kolme vuotta myöhemmin Taivaan tulet -kirjan tuttujen ihmisten tarinaa. Moni asia on pysynyt samana, mutta moni asia on myös muuttunut. Oli kuin en olisi koskaan ollutkaan poissa kotoa, kirjan hahmot olivat mukavan kotoisia vikoineen ja virheineen.

En tiedä kuvittelenko, mutta minusta Punainen kukko on ehkä aavistuksen verran ronskimpi kieliasultaan ja paljon mutkattomampi kuin Taivaan tulet. Ensimmäinen osa käsitteli asioita ehkä himpun verran pinnallisemmin, mutta tässä kirjassa henkilöhahmoihin oli tuotu ehkä hieman enemmän syvyyttä. Joistakin henkilöistä kaipasin tosin enemmän tarinaa - kuten esimerkiksi Aatos Launiksesta, kun löysi Janensa tai Sinikan entisestä heilasta, Aarne Kalliosta. Kirja eteni hyvin tv-sarjalle uskollisena ja moni kohtaus oli minulle ennestään tuttu, sillä tällä kertaa olin jonkin verran katsonut sarjaa televisiosta.

Punainen kukko on herkullinen lukukokemus, joka kertoo pohjoisen mutkattomista ja rehellisistä ihmisistä Kemijärven murteelle uskollisena. Se ei ole tarina pelkästään ihmisistä ja suhteista, vaan se kertoo myös karua tarinaa siitä, mitä Kemijärvelle on tapahtunut viime vuosien aikana. Elämä pohjoisessa voi tuntua kylmältä ja karulta, mutta onneksi sieltä löytyy myös lämpöä ja tahtoa auttaa lähimmäistään.

Arvostelukappale