Ilmestynyt 2012. Otava. (s. 447)

Terttu alkoi itkeä. - Se on poikien lääkettä. Mä haluan tyttöjen lääkettä.

Antti ja Paavo Pasasen pienperheen elämä on uomissaan. Tarhapäivä seuraa toistaan: kalapuikkoja, kurahousuja, muovihirviöitä ja viisivuotiaan Paavon pohdintoja Suomen krokotiilikannasta. Kun oikein halutaan bilettää, mennään autopesulan kautta hampurilaiselle.

Sitten Terttu-tytöstä tulee Pasasen perheen tilapäisjäsen, ja Antti on uusien haasteiden edessä. Mitä eroa on mekolla ja tunikalla? Milloin pidetään pörröpampuloita? Ja millä itkevää tyttölasta lohdutetaan, jos ei hirviötaiteluista keskustelemalla?

Yösyöttö-romaanista tutut Pasasen pojat saavat huomata, että pinkkiä ja kimallusta rakastava prinsessa on tyrannosaurustakin eksoottisempi otus. (takakansi)

Pidin Eve Hietamiehen Yösyöttö-kirjasta ja Tarhapäivä oli pakko lainata, kun näin sen kirjaston uutuushyllyssä. Pasasen pojat valloittivat heti sydämeni ja minusta oli mukavaa, että Yösyöttö sai jatkoa.

Kirja imaisi minut heti mukaansa ja lukeminen sujui aluksi nopeasti. Hyvin pian huomasin, että Tarhapäivä oli hieman raskaampaa lukemista kuin Yösyöttö ja välillä kirja oli tylsähkö. Hietamies oli kuitenkin kehittänyt hyvin koukuttavan tarinan ja lopulta kirja oli vain pakko lukea loppuun - koska halusin tietää, miten kaikki tulee päättymään. Kirjassa on todella vaikeita aiheita, mutta eihän oikeassakaan elämässä ole aina helppoja asioita.

Kirja meinasi sortua välillä jaaritteluun, mutta onneksi on olemassa hyvin nasevat Paavo ja Terttu, jotka pelastivat paljon. Aivan ihastuttavia pikku ihmisiä! En voinut olla ajattelematta Paavon kohdalla "just niin kuin oma poika", sillä tuo 5-vuotias naseva sanainen poika toi mieleeni hyvin paljolti oman poikani, joka täyttää elokuussa 5 vuotta - samanlaiset kujeet, samanlainen tutkijamieli ja yhtä viaton sielu. Rasittavalla tavalla suloinen, joka rakastaa ehdoitta. Suosittelenkin tätä kirjaa erityisesti heille, joiden lapset ovat 4-6 vuotiaita - ehkäpä moni muukin löytää omista lapsistaan hitusen Paavoa ja Terttua.

Mitä mielikuvia herättää kirjan kansi: Suloinen kansi, ihanan pirteä. Pienet, vaaleanpunaiset sydänkumpparit ovat suloiset mustien kumppareiden rinnalla. Kuvastaa hyvin Tertun tuloa Pasasten poikien elämään.