Alkuperäinen teos Lover Avenged, ilmestynyt 2009. Suomennettu 2012, suomentanut Maria Sjövik. Basam Books. (s. 785)

Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän mestästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljeskunta.

Rehvenge on tottunut elämään varjoissa ja pärjäämään kovimpienkin yön kulkijoiden keskellä - ja jopa Mustan tikarin veljekunnan kanssa. Rehvenge on pelottoman uroksen maineessa, ja siksi häntä pyydetään tappamaan vampyyrirodun kuningas. Rehvengen pimeä puoli haluaisi kuollakseen tarttua tilaisuuteen. Kun uroksen salainen sympath-indentiteetti on paljastumaisillaan, hän kääntyy yhä vain pimeämmäksi muuttuvan maailmansa ainoan valopilkun puoleen. Hän on turmeltumaton naarasvampyyri ja ainoa, joka voi erottaa Rehvengen ikuisesta tuhosta.

Koston rakastaja on Mustan tikarin veljeskunta -sarjan seitsemäs osa. (takakansi)

Huh! Olipahan vain järkäle luettavaksi! Niin paljon kuin pidänkin näistä Rakastaja-kirjoista ja viihdyn niiden parissa, minusta tuntui tällä kertaa ettei tarina lopu ollenkaan. En lakkaa koskaan ihmettelemästä J. R. Wardin taitoa luoda tälläistä näin koukuttavaa ja tunteisiin vetoavaa sarjaa. Tässä sarjassa on vain se jokin, mikä saa lukemaan ja lukemaan. Vaikka välillä tuntuu, että yhteen kirjaan on ympätty liikaa asiaa kerrallaan.

En ollut koskaan pitänyt Rehvengen hahmosta, mutta tätä kirjaa lukiessani muutin täysin mielipiteeni hänestä. Oikeastaan hän on koko sarjan mielenkiintoisin hahmo! Lisäksi kirjassa oli sellaisia asioita, jotka olivat minulle itselleni läheisiä asioita: omaishoitajuus ja läheisen hoitaminen. Vammautuminen. Oli oikeastaan jännittävää lukea kerrankin sellaista, mikä on tuotu tämän tyyppiseen kirjallisuuteen. Joku toinen voisi puhahtaa tälle, mutta itse arvostan valtavasti tälläistä elettä.

Olin toivonut pitkään Wrathin ja hänen shellaninsa Bethin tarinan jatkumista ja sen minä sitten sain. Moni ei ole pitänyt tästä, mutta minua kiinnosti suunnattomasti lukea heistäkin välillä. Johnin tarinaa en olisi välttänyt lukea niin paljon. Tuntuu jotenkin siltä, että kirjan päähenkilöistä kerrotaan yhä vähemmän ja sivuhenkilöihin keskitytään enemmän. John on kuitenkin pääosassa seuraavassa kirjassa, Minun rakastajassani.

Olin ajatellut pitäväni hieman taukoa tästä sarjasta, mutta mietin jo laitanko tämän kirjan varaukseen... Mihinpä leopardi pilkuistaan pääsisi?