Ilmestynyt 2012. Mediapinta. (s. 113)

Yllättäen niitä oli kaikkialla - verenhimoisia zombeja, jotka himoitsivat raakaa ihmislihaa. Jokainen pureman saanut muuttui vuorostaan samanlaiseksi lihaa himoitsevaksi hirviöksi. Ne pelastuvat jotka pystyvät.

On kulunut kolme vuotta. Sivilisaatio on raunioina. Tampereen takana Teiskossa piileskelee vielä ihmisiä zombien täyttämässä Suomessa. Sieltä lähtee liikkeelle kaksi naista ja kaksi miestä. Tavalla tai toisella heidän on päästävä merelle, ja pyrittävä uuteen alkuun jossakin. Alkaa hengenvaarallinen matka rannikolle.

Tampereen ja Porin välisestä pikatiestä on tullut tällä välin pikatie helvettiin, jossa matkalaisia odottavat raunioituneet taajamat, joka puolella saalistavat zombiet, ja jatkuva ravinnon haaliminen kurniviin vatsoihin. Tässä maailmassa toivoa ei ole, aseet ovat valttia, ja vastaantulevat ihmiset ovat yhtä suuri vaara kuin zombietkin. Se selviää joka on nopein ja häikäilemättömin - ja osuu ensimmäisenä päähän.

Alan palkintojakin voittanut kirjailija Jukka Nieminen on jälleen ylittänyt itsensä, ja luonut samalla kertaa sekä syvällisen että pelottavan kirjan. Kotimainen kauhukirjallisuus on kiistatta ollut vähän heikossa hapessa - tämä kirja korjaa viimein sen puolen.

Tämänlaisen kauhukirjat luetaan sitten vain omalla vastuulla. (takakansi)

Olen jäänyt koukkuun pahasti Walking Dead TV-sarjaan. Kun näin Jukka Niemisen kirjan kirjaston uutuushyllyssä, tämä kirja piti ehdottomasti lainata pahimpaan zombie nälkään. Eikä se pettänyt: suomalainen zombie aiheinen kirja upposi minuun ja pidin Jukka Niemisen tyylistä kertoa kauhistuttavia tapahtumia. Suomalainen kauhukirjallisuus kaipaa tosiaan lisää kirjailijoita. Kirjoja, joissa on sama aihe kuin amerikkalaisissa kirjoissa, mutta kerrottuna omissa karun kauniissa maisemissa. Suomalaisia kauhukirjailijoita on yksinkertaisesti liian vähän.

En ymmärrä, miksi olen parin viime vuoden aikana kiinnostunut zombeista. Olen aina tuntenut syvää inhoa vanhoja zombie-elokuvia kohtaan. Inhoa noita rumia, kuolleita olioita kohtaan. Lisäksi sitä on tavallaan alkanut kiinnostumaan siitä, miten ihmiskunta tulee kohtaamaan loppunsa. Samanlaisen viruksen kanssako, jollainen oli esimerkiksi tässä kirjassa? Kirjan lopussa annetaan myös viitteitä siitä, miten luonto tulee elpymään, kun ihminen ei ole sitä enää saastuttamassa koneidensa ja tehtaidensa kanssa. Tekemässä omia patoja villille luonnolle.

Suosittelen Jukka Niemisen Zombievyöhykettä kauhun ystäville. Tähän jää yksinkertaisesti koukkuun.