Alkuperäinen teos julkaistu afrikaaniksi nimeltä Orion, ilmestynyt 2000. Kirja on suomennettu englanniksi käännetystä teoksesta Dead at Daybreak, ilmestynyt 2000. Suomennettu 2013,  suomentanut Marja Luoma. Gummerus. (s. 511)

Kapkaupunkilainen antiikkikauppias Johannes Smit löydetään toimistostaan murhattuna. Kassakaappi on tyhjennetty ja ainoat johtolangat ovat kasa valkoista paperia ja epätavallinen murha-ase: M16-kivääri - palkkasoturin eikä murtovarkaan ase. Poliisi ei pääse murhaajien etsinnässä mihinkään. Kassakaapista on kadonnut myös testamentti, jossa Smit jättää omaisuutensa avopuolisolleen, ja jollei testamenttia löydy, perintö menee valtiolle. Nyt syrjäytyneellä ex-poliisilla Zatopek van Heerdenillä on seitsemän päivää aikaa ratkaista arvoitus - mikä on sitäkin hankalampaa, kun käy ilmi, että joitakin vuosia sitten uhria ei virallisesti ollut olemassakaan.

Kuolema päivänkoitteessa on loistava ja ajatuksia herättävä trilleri hapuilevasta yhteiskunnasta, joka opettelee tulemaan toimeen tuoreiden vapauksien, vanhojen syntien ja uusien vaarojen kanssa. (takakansi)

Kuolema päivänkoitteessa on huikaiseva ja lukijansa tiukasti otteessa pitävä. En ole lukenut vuosiin Afrikka-aiheista kirjallisuutta (myönnän, en tunne oikein vetoa kyseistä maanosaa kohtaan), mutta nyt olin myyty. Deon Meyerin teksti oli kumpuilevaa ja täyteläistä, hyvin koukuttavaa. Hän osaa todellakin kertomisen jalon taidon ja kuljettaa lukijaansa nopeasti, mutta tehokkasti eteenpäin. Zapotek van Heerden on komea renttu, joka toi mieleen suomalaisen vastineen Jussi Vareksen. Siitä huolimatta rentun kovan ulkokuoren alla sykkii hyvin lämmin sydän - vaikka yrittääkin vakuuttaa olevansa täysin läpeensä paha. Myönnän, ihastuin jälleen kirjan päähenkilöön (komeat, kirjalliset, rentut ovat heikkouteni). Kuolema päiväkoitteessa on ehdottomasti yksi parhaimmista dekkareista, jonka olen lukenut ja odotan innolla lisää Deon Meyerin suomennoksia.

Yksi erikoisuus kirjassa oli: siinä on kaksi, toisiaan tukevia tarinoita. Hän-muodossa kerrottu nykyhetkessä tapahtuva tarina sekä minä-muodossa kerrottu tarina, joka kertoo Zapotek van Heerdenin tarinaa. Molemmat ovat kiehtovia omalla tavallaan ja ehdottomasti lukemisen arvoisia. Toisaalta näistä molemmista olisi saatu oma kirja ja kieltämättä se olisi helpottanut luku-urakkaani. Aluksi minua ärsytti hieman se, että joka toinen luku oli hän-muodossa ja joka toinen minä-muodossa. Jos olisin tiennyt tämän, olisin voinut lukea ensin parittomat luvut ja sen jälkeen parilliset luvut (paitsi luku 58 oli kerrottu hän-muodossa), mutta onneksi tähän asiaan tottui lopulta yllättävän nopeasti.

Kuolema päivänkoitteessa sopii hyvin näin kesälukemiseksi ja omaan juhannuksen viettooni se sopi loistavasti. Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa.

Arvostelukappale