Kansi Antti Vanhatalo. Ilmestynyt 2013. Kuoriaiskirjat. (s. 71)

On juuri sellainen yö, kun painajaiset heräävät eloon.

Markus Rantalalla on avovaimo, nousujohteinen ura it-alalla, rivitaloasunto Espoossa, työsuhde-BMW ja labradorinnoutaja. Hänen elämänsä on tasaista ja turvallista, kunnes nuoruudenystävä Kivijärvi ja Tolppanen yllättäen kutsuvat hänet viettämään iltaa vanhaan kotikaupunkiin.

Paljon on muuttunut sitten lukion päättäjäisten, kun ystävykset edellisen kerran kohtasivat. Kivijärvestä on tullut boheemikirjailija, Tolppasesta taas metsämökissä asuva erakko. Epäsuhtainen kolmikko päättää vielä kerran lähteä kotikaupungin laitamilla kohoavaan salaperäiseen metsään, joka on kiehtonut heitä lapsuudesta asti, mutta vanhojen aikojen muistelu vaihtuu pian epätoivoiseksi selviytymistaisteluksi.

Pikkukaupunki-idyllin alla vaanii jotain synkkää ja uhkaavaa, ja Markus joutuu yöllisellä metsäretkellä kohtaamaan menneisyyden haamut, jotka on luullut jo haudanneensa. (takakansi)

Juuri sellainen yö on mukavan koukuttava ja sopiva tarina näin kesäöiseen aikaan, kun kaipaa viilennystä kuumiin öihin. Se on hyvin jännittävä ja ajatuksia herättävä tarina kolmesta vanhasta ystävyksestä sekä menneisyyden haamuista. Juuri sellainen yö edustaa perinteistä kauhua, jonka voisi kuvitella tapahtuvan aivan hyvin omassa kotikaupungissa - meillä on ainakin lukuisia metsäteitä, sankkaa metsää ja kaivos. Myönnän, että omakin mielikuvitus teki välillä tepposet, sillä Tuomas Salorannan tyyli oli hyvin todentuntuista! Pidin kirjasta ja olisin mielelläni lukenut tarinaa enemmän, hieman harmitti kun kirja oli niin lyhyt. Salorannan teksti oli hyvin rikasta ja voin lämpimästi suositella tätä kirjaa perinteisen kauhun ystäville. Kirjan lopussa on tekijän jälkisanat ja oli mielenkiintoista lukea kirjailijan kommentti, miksi tämä tarina on syntynyt. Jään odottamaan mielenkiinnolla lisää Tuomas Salorannan tuotantoa - onneksi minulla odottaa yksi hänen teoksistaan hyllyssäni (Diplomaattinen selkkaus) Kuoriaiskirjat

Arvostelukappale