Ilmestynyt: 2008
Kustantanut: Karisto
Sivujen määrä: 136
Mistä: kirjaston hyllystä

Synopsi: Arto on neljän kympin kieppeillä oleva mies, joka jää työttömäksi rakennustöistä. Erityisesti Pohjois-Lapissa työttömyys on iso ongelma, sillä töitä ei ole aina saatavilla ja joskus ne päivät kuluvat pullon pohjaan katsellessa. Kuten tässäkin kirjassa.

Jostain kumman syystä Arto toi mieleen oman isäni, joka oli eläessään rakennuksilla töissä - ja joka koki hyvin usein sitä työttömyyttäkin. Aihe kosketti hyvin läheltä, sillä olen viettänyt melkein koko ihmisikäni täällä Etelä-Lapissa ja nämä samat asiat koskettavat myös täällä. Pidin Seppo Saraspään kirjoitustyylistä, sillä hän oli kirjoittanut vakavasta aiheesta koskettavasti eikä teksti ollut liian raskasta. Arto oli kaikkine vikoineen hyvin sympaattinen ihminen ja jäin kirjan lopussa toivomaan, että asiat olisivat olisivat menneet toisin. Tästä kirjasta olisi varmasti saanut pidemmänkin kirjan.