Ilmestynyt: 1979. Ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1928.
Kustantanut: Otava
Sivujen määrä: 141
Mistä: kirjaston hyllystä

Synopsi: Aalo on hiidenmaalaisen Priidikin vaimo, joka saa yhtenä peijaisiltana vastustamattoman kutsun sudelta liittyä hänen morsiamekseen. Sudelta, joka on itse Saatana eli daimoni. Aalo ei voi vastustaa veressään huutavaa kutsua, vaan liittyy pian muiden ihmissusien joukkoon.

Olen nuorena likkana lukenut Aino Kallaksen Sudenmorsiamen ja viehdyin silloin kirjan mystiseen tarinaan. Vuosia on kulunut jo toista vuosikymmentä ensimmäisestä lukukerrasta, ja kirja lumosi edelleen samalla tavalla: rakastin kirjan vanhahtavaa kirjoitustyyliä ja sen balladimaisuutta. Kirjan vanhahtava teksti lumosi ja se toi mieleen mummoni, joka kertoi mielellään erilaisia tarinoita. Jos kirja olisi muutettu nykykerronnan tyyliin, en usko että kirja olisi säilyttänyt viehättävyyttään. Joskus kirjojen on saatava olla rauhassa.

Nykykirjallisuuden, jossa vilisee aivan erilaisia ihmissusia, tämä kirja toi raikkaan tuulahduksen vaikka se onkin iältään jo melko vanha. Sudenmorsian on täynnä ikivanhaa mystiikkaa, ajalta jolloin tämän kaltaiset tarinat saivat lapset ja vanhemman väen pelkäämään. Ajalta, jolloin ihmiset saatiin välttelemään synkkiä metsiä ja vaarallisia soita...

"Tainkaltainen on tarina Aalosta,
Priidik metsävahvin aviovaimosta,
joka Saatanalta
suhdenhahmoon saatettiin, ja
näin Ihmissutena vihityn miehensä viereltä
korpiin karkasi, siellä metsänpetojen ja
´Diabolus sylvarum´in elikkä Metsändaimonin
kanssa kanssakäymistä pitäen, ja sentautta
maarahvaalta ´Sudenmorsiameksi´ kutsuttu." (s. 5)