Ilmestynyt: 1993, 5. painos. Ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1978.
Kustantanut: Tammi
Sivujen määrä: 339
Mistä: omasta hyllystä

Synopsi: Anna Eilifintytär on vasta 12-vuotias tyttö, joka perinteen mukaan naitetaan Haukan sukuun. Anna ei valitettavasti ole luotu samasta muotista kuin muut keskiajan naiset: hän ei osaa tehdä käsitöitä, ei hallita taloa, ei osaa olla ankara ja kaiken kukkuraksi hän on langanlaiha, jolla ei pysy edes vaatteet päällä niin kuin ylhäisillä naisilla odotetaan pysyvän. Keskiajan mittapuun mukaan Anna onkin mitätön olento, jonka suuntaan aviomies ei edes sylkäise. Mikä johtaa sitten siihen, ettei Anna kelpaa edes lapsen tekijäksi - mitenpä hän siihen hommaan ryhtyisi, kun Halvast ei häntä huoli.

Luin nuorena tyttönä näitä Kaari Utrion kirjoja, mutta tästä kirjasta minulla ei ollut suurempaa muistikuvaa. Ei muuta kuin ketunkasvoinen ja punatukkainen Anna, jonka osa oli todella kurja. Kuten muissakin Utrion kirjoissa, tämäkin kirja kertaa keskiajan historiaa ja erityisesti sitä, mikä on ollut naisen asema keskiajalla. Tai kuinka kirkko on hallinnut ihmisiä ammoisista ajoista. Kieltämättä koin taas inhoa sitä ajatusta kohtaan, että suurin osa tuon ajan kirkon ihmisistä on ajatellut vain omaa osaansa ja hyvinvointiaan, kansa on ollut pois poljettavaa väkeä.

Mielestäni Karjalan kruunu ei ollut niin hyvä kirja kuin muut kirjat ovat olleet - tähän vaikutti oma fiilis ja lukuisat kirjoitusvirheet-, mutta jos pitää historiasta eikä ole lukenut tätä kirjaa, suosittelen siinä tapauksessa tätä historiallista teosta.