Alkuperäinen teos: Crave
Ilmestynyt: 2010
Suomennettu: 2013
Suomentanut: Tanja Kielinen
Kustantanut: Basam Books
Sivujen määrä: 501
Mistä: kirjaston hyllystä

Synopsi: Himo on Langenneiden enkeleiden 2. osa, jossa ensimmäisestä osasta (Halusta) tuttu Jim Heron joutuu pelastamaan vanhan kaverinsa Isaac Rothen sielun. Isaac on kovan luokan sotilas, joka joutuu yllättäen pahan ja hyvän pelinappulaksi. Pelinappulaksi joutuu myös Grier, nainen, johon Isaac rakastuu tulisesti. Saako Jim pelastettua yhden sielun vai menettääkö hän sielun pahalle?

Tykästyin sarjan ensimmäiseen osaan ja tietyllä tapaa odotin tästäkin kirjasta yhtä hyvää lukukokemusta. Kaipasin oppikirjojen rinnalle kevyempää, aivot narikkaan kirjaa, jota tämä kirja tarjosi kiitettävästi. Mutta itse juoni. Valitettavasti en saanut kirjasta irti sitä mitä halusin eli yhtä kutkuttavaa lukukokemusta. Isaac & Grier ovat mielenkiintoisia hahmoja, mutta Jimistä tuntui puuttuvan tällä kertaa kipinä. Devinasta oli tullut mieltä kiehtova pahis ja olisin mielelläni paneutunut enemmän hänen mieleensä.

Mutta. J. R. Wardin kirjoissa viljellään paljon kirosanoja, erityisesti naisen sukupuolielimen rumempia sanoja. Se kyllästyttää. Sen lisäksi seksikohtaukset puuduttivat, ja olisin odottanut jotain muuta. Mustan tikarin veljeskunta -sarja alkaa muistuttamaan liikaa muita kirjoja, tämän sarjan kanssa on vaarana käydä samalla tavalla. Mietinkin nyt, jätänkö sarjan kesken vai jatkanko tästä kirjasta huolimatta. Otankin mielelläni vastaan kommentteja, kannattaako sarjan lukemista jaktaa. Toisaalta olisi mielenkiintoista saada tietää, miten sarja tulee päättymään. Mutta jaksaa tätä sarjaa lukea?