Alkuperäinen teos The Echo, ilmestynyt 1997. Suomennettu 2003, suomentaja Hanna Tarkka. WSOY. (s. 407)

Kalliin lontoolaistalon autotallista löytyy nälkään nääntyneen miehen ruumis. Billy Blake, koditon alkoholisti, on päättänyt päivänsä arkkitehti Amanda Powellin täpötäyden pakastimen vieressä. Juttu kohahduttaa iltapäivälehdissä, kunnes uudet uutisaiheet hautaavat sen alleen. Puoli vuotta myöhemmin toimittaja Michael Deaconia alkaa kuitenkin kiinnostaa, miksi Powell on maksanut Blaken tuhkaamisen. Mikä yhteys pummilla oli naiseen, jonka aviomies on kadonnut kuusi vuotta aikaisemmin mukanaan 10 miljoonaa puntaa? Kaiku on Minette Waltersin mielenkiintoisimpia dekkareita. Hän käyttää siinä jälleen lehtiartikkeleita, kirjeitä ja muistioita vahvan kerrontansa mausteena. Omaperäiseen ja yllättävään tarinaan punoutuu niin Lontoon ylä- kuin alaluokkaakin miljonääreistä syrjäytyneisiin. (takakansi)

Pidin kyllä tästä M. Waltersin dekkarista, mutta mielestäni kirjassa oli liian monta juttua kerrallaan käsiteltäväksi. Mielenkiintoista oli se, että kirjailija oli punonnut yhteen kahden kadonneen ihmisen kohtalon, mutta toisen kohtalo jäi sitten huomattavasti vaisummaksi ja mielestäni se kohtalo olisi saanut olla "räväkämpi". Olisin nimittäin halunnut tietää enemmän tämän toisen kohtalosta ja miksi kaikki todella tapahtui. Mielestäni kirjailija ei ollut tätä tuonut niin hyvin esille, kuin olisi voinut.

Tällä kertaa kirjailija paneutui köyhien ja laitapuolen kulkijoiden elämään. Kirjailijalla ovat vahvat mielipiteet, jotka ilmenevät hyvin kirjasta. Voin hyvin kuvitella hänen tekevän taustatutkimusta ja luulenpa, ettei se ole ollut helppoa. Kiitos lehtileikkeiden sekä kirjeiden, aloin kuvittelemaan että kirjan henkilöt voivat olla ihan oikeasti olemassa.