Alkuperäinen teos Across the Nightingale Floor, ilmestynyt 2002. Suomennettu 2003, suomentaja Jaakko Kankaanpää. Otava. (s. 320)

Verenhimoinen Tohanin klaani pitää Kolmea valtakuntaa kauhun vallassa. Kun orpopoika Takeo palaa retkiltään syrjäiseen kotikyläänsä, ovat pahan joukot ehtineet jo sinnekin: jäljellä on enää savuavat rauniot. Kuin sattuman oikusta paikalle osuu Otorin klaanin ylimys, joka ottaa pojan suojiinsa ja alkaa opettaa hänelle taistelutekniikoita ja kalligrafiaa. Mestarin opissa Takeo löytää itsestään myös salamurhaajien Heimon unohdettuja taitoja: hän huomaa kuulevansa tarkasti kuin koira ja pystyvänsä liikkumaan silmää nopeammin. Vihdoin hän ymmärtää olevansa ainoa, joka voi pelastaa valtakunnan Iida Sadamun vallasta - sen tehdäkseen hänen on ylitettävä sotalordia suojaava satakielilattia. Mutta kostonhimon rinnalla hänen sydämessään taistelevat lempeys, uskollisuus ja veren perintö - sekä kiihkeä rakkaus Kaedeen, joka on luvattu toiselle. (sisäkansi)

Fantastinen tarina, joka sijoittuu keskiaikaiseen Japaniin. Fantasiatarina, joka ei kuitenkaan siltä tuntunut lukiessani, sillä kirjassa ei ollut ollenkaan tyypillisen fantasiakirjan ominaisuuksia: velhoja, lohikäärmeitä, taikoja ym. juttuja. Pidin tästä kirjasta hyvin paljon, koska henkilöihin oli helppo samaistua ja tapahtumat tuntuivat hyvin realistisilta. Ympäristön kuvaus oli uskomattoman tarkkaa, aivan kuin olisin itse ollut mukana kirjassa. Lumoavan kaunis, jota suosittelen kaikille, jotka pitävät hyvästä fantasiakirjallisuudesta.