Ilmestynyt 2004. Tammi. (s. 391)

Lämpimän romanttinen epookkikomedia 1830-luvun Suomesta, joka oli vasta vaihtanut isäntää eikä vielä ymmärtänyt olevansa kansakunta.

Ylhäiseen kaupunkitaloon Helsingin Kasarmintorin laidalle saapuu outo kirje. Rahavaikeuksissa kamppailevan paroniperheen niskoille ollaan työntämässä tuntematonta orpotyttöä. Ulrika Rutenfeltin vanhempien juorutaan olleen omituisia ja hänen kasvatuksensa epäsovinnaista. Epäluuloa tosin pehmentävät huhut Ulrikan suunnattomasta omaisuudesta - joka tosin on peräisin porvarillisesta saippuakaupasta. Leskiparonitar Eva Magdalena Ekestolpe vastustaa ylimääräistä vaivaa. Hänen poikansa, nuori paroni Mauritz ärjyy uudesta taakasta. Hänellä on kylliksi huolta isävainajan velkojen maksamisessa. Vain paroni Mauritzin morsian Viktoria von Sperling tietää, että perijätär on tarkoitus naittaa hänen hurmaavalle hulttioveljelleen Hermanille. (takakansi)

Ei ihan ollut sitä parasta Kaari Utriota, mutta mukavan viihdyttävä romaani jännityskirjojen jälkeen. Mukana oli ihastuttava ripaus komediaa sekä romantiikkaa, vaikka teksti itsessään oli välillä hieman sekavaa. En voinut olla hymyilemättä, miten "paha sai palkkansa". Suosittelen tätä kirjaa romantiikan nälkäisille, kuten jokaista Kaari Utrion romaania.