Alkuperäinen teos Twilight Children Three Voices No One Heard Until a Therapist Listened, ilmestynyt 2004. Suomennettu 2005, suomentaja Eeva-Liisa Jaakkola. Otava. (s. 346)

Kolme ääntä joita kukaan ei tahtonut kuunnella.

Kun Torey Hayden jätti erityisopettajan paikkansa ja siirtyi työskentelemään sairaalan psykiatrisella osastolla, kolme erityistä ihmistä astui hänen elämäänsä: hyväksikäytetty 9-vuotias Cassandra, joka kävi jokaisen kohtaamansa ihmisen kimppuun; Drake, joka 4-vuotiaana kieltäytyi puhumasta kenenkään muun kuin äitinsä kanssa; ja Gerda, joka sairauskohtauksen koettuaan oli joutunut lamaannuttavan masennuksen ja hiljaisuuden valtaan. Hayden oli kohdannut monia potilaita, mutta nämä kolme olivat hänen pitkän uransa hankalimpia ja koettelivat häntä joka käänteessä. Pyrkiessään rakentamaan uudelleen mykkien potilaidensa luottamusta ihmisiin ja maailmaan Hayden joutui puuttumaan myös perheiden elämään ja kohtaamaan viranomaisten välinpitämättömyyden. Hayden kertoo tässä kirjassaan kokemuksensa, toivottomalta vaikuttavasta alkutilanteesta ensimmäisten valonpilkahdusten kautta yllättäviin tuloksiin saakka. (takakansi)

Olin lukenut Torey Haydenilta Tiikerin lapsen, Auringonkukkametsän, Sähkökissan, Nukkelapsen sekä Pöllöpojan ja luulin, että hän ei pysty enää yllättämään lukijaansa. Toisin kuitenkin kävi, luettuani tämän kirjan, olin aivan sanaton. Sanaton siitä, kuinka paljon maailmassa riittää järkyttäviä ihmiskohtaloita ja mitä kaikkea aikuinen ihminen voi tehdä omalle tai vieraalle lapselle. Vain sen vuoksi, että suojelee itseään tai jotain toista aikuista. Hyvin helposti aikuinen tuntuu unohtavan sen, että lapsi on tuleva aikuinen ja lapsen mieli on herkkä, mikä ottaa vaikutteita hyvinkin pienistä asioista, saati sitten todella suurista. En voi kuin kunnioittaa Torey Haydenia työstään lapsien parissa, vaikkeivat tarinat aina päätykään niin onnellisesti kuin haluaisi. Hän antaa paljon ajattelemisen aihetta lukijoilleen.

Hiljaisuuden lapset on ehdottomasti parasta Haydenia ja mielestäni hän on kehittynyt todella paljon kirjailijana - ennen minua häiritsi pieni ylimielisyys kirjaa lukiessa, tästä se puuttuu melkeinpä kokonaan. Tämän kirjan luki melkein samalta istumalta ja se jää mieleen, niin kuin muutkin Haydenin kirjat.