Alkuperäinen teos Inconceivable, ilmestynyt 1999. Suomennettu 2000, suomentaja Jukka Saarikivi. WSOY. (s. 358)

Lucy haluaa lapsen. Jos niin ei tapahdu, hän haluaisi ainakin kyetä kävelemään kadulla lastenvaunujen ohi purskahtamatta itkuun.

Hänen miehensä Sam haluaa kirjoittaa hittielokuvan. Jos niin ei tapahdu, hän haluaisi ainakin saada lapsen. Lasta ei kuitenkaan hankita hetkessä, eikä hittielokuvaa kirjoiteta ilman sykähdyttävää tarinaa.

Ystävän neuvosta he alkavat molemmat pitää omaa päiväkirjaa. Lucyn kuukautisia kirjoittaminen ei pysäytä. Vietettyään tarpeeksi monta iltaa oman päiväkirjansa ääressä Sam saa idean, kuinka hän voisi muuttaa oman haaveensa todeksi.

Vauvahorkka on surullisen hauska romaani lapsettomuudesta ja viihdeteollisuudesta. Lucylla ja Samilla on edessään tarina, jonka loppua ei voi etukäteen aavistaa. (takakansi)

Pidin valtavasti tästä kirjasta, vaikka ensin meinasin jättää sen lukematta. Olin kuullut joltain taholta kirjan olevan hyvä, joltain taholta huono. Luettuani kirjan, taidan kuulua tuohon ensimmäiseen joukkoon. Pidän hyvin paljon Ben Eltonin huumorista ja siitä, kuinka hän on onnistunut luomaan niinkin kipeästä aiheesta kuin lapsettomuus, hyvin koskettavan romaanin.

Vauvahorkka kertoo myös tarinan siitä, mitä kunnianhimo voi tehdä hyvällekin parisuhteelle ja miten voi käydä, kun toista pitää vain itsestäänselvänä. Valta voi sokaista, niin kuin olen kuullut monessa tilanteessa.

Suosittelen Vauvahorkkaa lämpimästi niille, jotka pitävät satiirista ja joille kyseinen aihe on kenties tuttu.