Ilmestynyt 2002. WSOY. (s. 258)

Mikael Ilveksen enemmän tai vähemmän kuvitteellinen romaani kertoo helsinkiläisen eläinlääkäriaseman vilkkaasta arjesta. Surullisten sairaustapausten ja hauskojen eläimellisten sattumusten keskellä seilaa Basti, klinikkakissa. Syy miksi egyptiläisten kissajumalien jälkeläinen on päätynyt klinikalle vahdin ja tarkkailijan tehtäviin, löytyy Bastin omistajan, eläinlääkäri Mika Pulssin nuorikon revityistä sukkahousuista ja rikotusta Muranon lasikoirasta.

Mitä tapahtuu sysimustassa klinikan yössä, kun miehiä lamppuineen tunkee sisään? Ketä huhuillaan Lapuankadun pensaikoissa? Aina missä jotain on tekeillä, siellä on Bastikin metkuineen. Tunnettu eläinlääkäri Mikael Ilves hersyttää tarinaa kuin mestari ainakin. Samalla saadaan paljon mielenkiintoista tietoa eläinten käyttäytymisestä ja myös eläinten omistajista, jotka joskus saattavat olla luku sinänsä. (takakansi)

Oli mukava lukea vaihteeksi muunlaistakin kirjallisuutta, jonka pääosassa seikkailee ovela ja riiviömäinen kissa. Ainoa, mikä ärsytti välillä, oli lukuisat kirjoitusvirheet ja välimerkkien puuttumiset, jotka antoivat kirjasta huolimattoman kuvan. Mutta jos olet kissojen ystävä ja kaipaat välillä hieman erilaista lukemista, joka välillä saa sinut nauramaan, suosittelen tätä kirjaa lämpimästi.