Ilmestynyt 2004. WSOY. (s. 357)

Mies on menestyvä journalisti, jonka elämässä sujuu kaikki muu paitsi avioliitto. Valtavan lihava vaimo on miehen elämän salattu häpeä. Avioliiton lyhyen onnen on katkaissut vammaisena syntynyt, varhain kuollut lapsi. Mies pakenee tragediaa töihin, vaimo hukuttaa surunsa syömiseen.

Vaikka suhde on kuollut, mies ei pysty irrottautumaan avioliitosta. Hän elättelee haavetta, että vaimo vain katoaisi, olisi poissa, kun mies tulee töistä kotiin.

Eräänä päivänä haave toteutuu kirjaimellisesti.

Seuraukset ovat arvaamattomat.

Vaimoni on miehen suulla kerrottu satiirinen tarina onnen tavoittelusta, elämän tosiasioista ja harhaluulloista. (takakansi)

Olin joskus vuosia sitten lukaissut jostain lehdestä pienen arvostelun tästä kirjasta ja tuolloin ajattelin lukevani tämän kirjan joskus tulevaisuudessa. Kun näin Vaimoni kirjaston hyllyssä, päätin sen sitten lainata, mikä osoittautui oivaksi valinnaksi. Pidin Vaimostani todella paljon ja mielestäni se on yksi parhaiten kirjoitettuja kirjoja, mitä olen koskaan lukenut. Vaikka juonen arvaakin suurin piirtein, en malttanut laskea kirjaa ollenkaan käsistäni. Halusin tietää, mitä kirjan henkilöille tapahtuu, jotka olivat mielestäni ilahduttavan todenperäisiä sekä persoonallisia. Kirjailija sai myös minut pohtimaan tiettyjä asioita ja yhdessä asiassa olen hänen kanssaan samaa mieltä: jokainen on paras sellaisenaan kuin hän on. Suosittelen Vaimoani ja jatkossa aion ehdottomasti tutustua muuhun Tuula-Liinan Variksen tuotantoon.