Alkuperäinen teos le Dilettante, ilmestynyt 2001. Suomennettu 2003, suomentanut Anu Partanen. Like. (s. 157)

Tätä kirjaa luet nauraen, ja pian haluat lukea ääneen ystävillesikin. Jos et mielestäsi ole onnellinen tai sinulla on tylsää, tartu tähän heti! Pariisin supernaiivi listaykkönen.

Älykäs nuori mies Antoine on turhautunut koko maailman typeryyden takia. Kauniit naiset eivät arvosta hänen kirjaviisauttaan vaan miehen pitäisi hankkia ihan muita avuja. Antoine ei jaksa enää olla fiksu ja yksinäinen. Hän päättää tavoitella onnellista elämää typerimmällä mahdollisella tavalla: hän rupeaa tyhmäksi!

Mutta sekään ei ole helppoa... Ehkä tie onnellisuuteen vaatii viisauttakin - ja paljon hyvää onnea! (takakansi)

Luulin aluksi tämän kirjan olevan hauska ja arjesta irtautumista, mutta lopullinen tunne kirjasta on "tyhjä". Kuinka minusta tuli tyhmä tuntui olevan vain pidennetty vuoropuhelu siitä, että ihminen ei ole koskaan tyytyväinen siihen mitä on ja hän tarvitsee materiaa ollakseen onnellinen. Kirjan on kehuttu olevan huippu hauska, mutta minuun jatkuva sarkastisuus ja itseironia ei purrut - rajansa kaikella, vaikka molemmista pidänkin. En tiedä, voinko suositella kirjaa oikein kenellekään - paitsi sellaiselle, joka pitää pohdinnasta ja mietiskelee elämän tarkoitusta. Minuun tämä kirja ei oikein tehnyt vaikutusta.

Sen ainakin huomasin, että itse olen tyytyväinen elämääni juuri sellaisenaan, vaikka se tuo eteen mitä tuo. Mutta senhän on vain tarkoitus kasvattaa minua ihmisenä.