Alkuperäinen teos LA PELL FREDA, ilmestynyt 2002. Suomennettu 2006, suomentanut Anu Partanen. WSOY. (s. 219)

Yksinäinen saari lähellä Etelämannerta, täysin eristyksissä muusta maailmasta. Nuori mies, joka pyrkii pakoon menneisyyttään, saapuu sinne sääaseman hoitajaksi. Saarelta löytyy vain majakanvartija, ja hän on suunniltaan järkytyksestä. Hän ei kykene kertomaan, mitä on tapahtunut, mutta yksi asia on selvä: saarella olijat ovat hengenvaarassa. Mikä heitä uhkaa? (takakansi)

Luvalla sanoen outo kirja. Eikä kirjailijaa voi syyttää tapahtumien hitaudesta, sillä tapahtumat alkavat melkein saman tien, kun kirjan aukaisee, ja juonen kulku on hengästyttävän nopeatempoista. Välillä tuntui etten pysy perässä tapahtumien nopeuden vuoksi ja välillä kirja tuntui sekavalta. Mutta alun sekavuuteen tottuu nopeasti.

Pidin kirjasta hyvin paljon. En ole pitkään aikaan lukenut näin outoa kirjaa, mutta siinä oli jokin joka vangitsi mielenkiintoni ja kirja oli pakko lukea nopeasti loppuun. Kirjan teemana on vanha kulunut juoni, kuinka ihminen näkee hirviöissä jotain inhimillistä, mutta kirjailijan tyyli kirjoittaa oli jotain erilaista. Välillä tosin Kylmä iho toi mieleeni Michel Faberin Lihaa ja verta kirjan, jossa oli saman tapaisia ajatuksia. Kylmä iho on trilogian ensimmäinen osa ja odotan mielenkiinnolla seuraavaa osaa.

Suosittelen kirjaa, mutta varoitan sen omituisuudesta. Siinä on kuitenkin se jokin, mikä saa lukemaan kirjoja ja tätä ei voi jättää kesken.