Ilmestynyt suomeksi 2003, joka on käännetty useista Lafcadio Hearnin tarinoista. Kääntänyt ja toimittanut Juhani Lompolo. Orienta. (s. 160)

Mihin ja miten katosivat kuolleitten ruumiit pienessä japanilaisessa vuoristokylässä? Mikä oli todellisuudessa kaunis nuori neito, joka huokutteli Chugoro-samurain vetiseen maailmaan, aaltojen alle? Pystyikö miekalla teloitetun miehen pää puremaan kiveä, kuten pään omistaja ennen tappavaa iskua uhosi? Kenelle esiintyi sokea biwansoittaja Hoichi keskiyöllä sateessa hautausmaalla? Mitä teki Yuki-Onna, kumartuessaan nuoren puunhakkaajan ylle henki jäätä hyytäen? Miten nuori samurai onnistui torjumaan kuolleen tytön häntä kohtaan osoittaman inhohimon, vai onnistuiko?

Nämä ovat kaikki kysymyksiä, joitten esittäminen jo sinällään herättää ikäviä vavistuksia, puhumattakaan sitten Lafcadio Hearnin tarjoamien tarinoitten antamista, usein kauhuntäyteisistä vastauksista. Näissä tarinoissa liikkuvat riivaajat, pirut ja maahiset, ja pahat henget tulevat kiusaamaan eläviä ihmisä hahmoissa, joita pahaa-aavistamaton ei kykene kuvittelemaankaan. Nämä ovat myös klassillisia Japanin rikkaaseen kirjallisuusperinteeseen kuuluvia kertomuksia, joita on syytä lukea jos haluaa selkäpiin kylmistä väreistä saada vilvoitusta helteeseen. Lapsille näitä ei suositella iltasaduksi, eikä aikuisillekaan muuten kuin että valot palavat ja ovet ovat tiukasti kiinni! Tarinat on kääntänyt ja toimittanut Japanissa pitkään asunut kirjailija Juhani Lompolo. (takakansi)

Japanin kulttuuri, perinteet, uskonto ja historia ovat kiinnostaneet aina, joten Intohimon karma oli todellinen helmi, kun löysin sen kirjaston hyllystä. Eikä kirja jättänyt ollenkaan kylmäksi, vaikka välillä kulkikin vilun väreitä pitkin selkäpiitä lukiessani. Erityisesti kirjan kuvituksessa käytettävät naamiot olivat karmivia!

Japanilaiset kummitustarinat osaavat olla paitsi pelottavia - vaikkei kauhulla mässäillä -, myös opettavaisia, surullisia sekä kauniita. Päällimmäinen tunne olikin haikeus kun kaksi rakastavaista eivät olleet saaneet toisiaan tässä maailmassa tai mies, samurai, menettää kauniin yliluonnollisen naisen iäksi. Japanilaiset kummitustarinat eroavatkin siinä hyvin paljon länsimäisistä kummitustarinoista, että itämäisillä tarinoilla on aina jokin opetus ja buddhalaisuuden oppien mukaan karma määrittelee sen, mitä tapahtuu: hyvä palkitaan hyvällä, paha pahalla - jopa usean sukupolven verran.

Juhani Lompolon johdatus Intohimon karmaan oli mielenkiintoinen. Mielestäni Juhani Lompolo oli muutenkin täydentänyt hyvin kertomuksia ja suomentanut japanilaisia sanontoja, sanoja tai runoja. Olenkin joskus lukenut vuosia sitten hänen kirjansa Samurai-sankarit, joka teki valtavan vaikutuksen minuun. Ajattelin tulevaisuudessa lukea lisää hänen omaa sekä toimittamaansa tuotantoa.

Intohimon karma ei ole nopeasti luettava kirja, vaikka tarinat ovat vain muutaman sivun mittaisia. Ainakin minulla meni nämä kolme päivää siihen, että halusin nauttia rauhassa tarinoiden tunnelmasta.