Alkuperäinen teos Pridja táknio, ilmestynyt 2005. Suomennettu 2007, suomentanut Tuomas Kauko. Otava. (s. 384)

Reykjavikin yliopistolta löytyy ulkomaalaisen opiskelijan ruumis, jonka rintaan on viilletty mystinen merkki.

Noituudesta ja keskiaikaisista kidutusmenetelmistä kiinnostunut nuorukainen oli saapunut Islantiin jäljittäessään muinaista käsikirjoitusta. Malleus Maleficarum eli Noitavasara, vuonna 1486 ilmestynyt inkvisition käsikirja, oli aikanaan maailman pahamainesin kirja.

Kun lakinainen Thóra Gudmundsdóttir saa puhelun saksalaisen nuorukaisen kolealta äidiltä, tapauksen tutkiminen ei todellakaan herätä hänessä intohimoa. Naisen lupaama järjettömän suuri summa houkuttelee kuitenkin yksinhuoltajaa, jonka tili on miinuksella ja autonrämä korjaamolla.

Summan turvin hän aikoo sietää myös Matthew Reichin, perheen valtuuttaman asiainhoitajan, jonka muodollisuus ei millään sovi islantilaiseen ilmastoon. (sisäkansi)

Luin yllättävän kauan tätä kirjaa, vaikkei kirjassa mitään vikaa ollutkaan. Mielenkiintoinen dekkari, aihe - noitavaino -, persoonalliset hahmot ja kauniit kuvaukset Islannista jaksoivat pitää hyvin mielenkiintoani yllä. Mielelläni olisin lukenut enemmän noitavainoista ja Islannista, mutta sitten kirjasta olisi tullut liian pitkä ja jaaritteleva. Pidin myös kirjan päähenkilön henkilökohtaisen elämän seuraamista, mutta silti tässä kirjassa oli jokin, joka puuttui. Se jokin, mikä tekee kirjasta oman henkilökohtaisen suosikin.

Suosittelen Kolmatta merkkiä lämpimästi, jonka loppu on mukavan yllättävä.