Alkuperäinen teos O Alquimista, ilmestynyt 1988. Suomennettu 1995, suomentanut Sanna Pernu. Bazar. (s. 154)

Paulo Coelhon Santiagon unelmat on yksinkertaisuudessaan viisas, hienostunut ja ajaton kertomus. Se on romaanin mittoihin kasvanut mietelmä, mystiseltä elämänkatsomukseltaan lohdullinen ja valoisa aikuisten satu.

Santiago on andalusialainen paimen, joka uskoo uniin ja ennusmerkkeihin. Nähtyään unen, jossa mittaamattoman arvokas aarre löytyy pyramidien juurelta, nuorukainen myy lammaslaumansa, jättää Espanjan ja suuntaa kohti Egyptiä.

Karavaanin matkassa aavikkoa ylittäessään Santiago kohtaa alkemistin, joka opettaa, että jokainen on oman unelmansa herra. Nuorukaisen vaivalloinen matka saa vertauskuvallisen merkityksen. Oppiessaan tulkitsemaan luonnon ennusmerkkejä Santiago oppii tuntemaan itsensä. Santiago oppii myös, että luonnonlaeista vähäisin ei ole rakkaus. (takakansi)

Siitä on aikaa, kun olen viimeksi lukenut Paulo Coelhon kirjoja. Aluksi oli tarkoitus lukea jotain muuta, mutta päätinkin tarttua Santiagon unelmiin. Kirja osottautuikin hyväksi valinnaksi tähän hetkeen ja itse sain siitä paljon lohtua. Vaikka en ole uskonnollinen ihminen, opin sen että onnellinen voi olla muutenkin kuin kertyttämällä omaisuutta ympärilleen, ja kuuntelemalla sydämensä ääntä voi kohdata pelkonsa. Itse huomasin, että olen onnellinen juuri nyt ja tässä kaikesta huolimatta. Tärkeintä on se, että välillä hiljentyy arjen melskeessä ja kuuntelee myös itseään sillä me olemme itsellemme se tärkein ihminen.

Santiagon unelmat on lyhyt kirja, mutta uskon sen säilyttävän sanansa läpi elämäni ja uskon, että haen siitä vastaisuudessakin lohtua.