Alkuperäinen teos Låt den rätte komma in, ilmestynyt 2004. Suomennettu 2008, suomentanut Jaana Nikula. Gummerus. (s. 607)

Kun Blackebergin lähimetsästä löytyy teinipojan kuiviinvuodatettu ruumis, lähiön asukkaat alkavat huhuta rituaalimurhaajasta.

Tapaus säväyttää 12-vuotiasta Oskaria, joka haaveilee kostavansa verisesti koulukiusaajilleen. Oskarin huomion kuitenkin varastaa naapurintyttö Eli, vaikka jokin uudessa ystävässä ei olekaan kahdallaan. Eli tuoksuu oudolle, pukeutuu rääsyihin ja näyttäytyy vain iltahämärän jälkeen.

Oskarin vilkkaassa mielikuvituksessa alkaa hahmottua mahdoton ajatus: entä jos hänen uusi ystävänsä ei olekaan ihminen vaan... jotain muuta?

Ystävät hämärän jälkeen on täysiverinen kauhukertomus hirviöineen ja sankareineen. Se on myös rakkaustarina ja koskettava kuvaus erään lapsuuden lopusta tukholmalaisessa lähiössä vuonna 1981. (takakansi)

Vaikka kirjan pääosassa onkin 12-vuotias poika, Ystävät hämärän jälkeen ei ole pikkulasten iltasatu. Se on kirja, joka kertoo ihmisyyden synkimmistä puolista.

Aluksi en tahtonut saada kirjan juonesta kiinni ja alussa olin ihan sekaisin siitä, kuka kukin on. Kun olin lukenut ensimmäiset sata sivua, en olisi sen jälkeen malttanut lopettaa lukemista ja janosin lukemista niin kuin kirjan päähenkilö janoaa punaista kultaa, verta.

Kirja ei päästänyt minua helpolla. Koin monenlaisia tunteita inhosta vihaan, vihasta suruun ja myönnän, että kyyneleet valuivat ainakin kerran. Pidin hyvin paljon Lindqvistin kirjoitustyylistä ja se tapa, jolla hän kirjoitti oli hyvin käsinkosketeltava. Ystävät hämärän jälkeen on ehdottomasti sellainen kirja, joka jää mieleen.

Kirjaa lukiessa nousi yksi kysymys mieleen: kirjassa on hirviö, mutta kumpi se heistä lopulta on, ihminen vai vampyyri?