Alkuperäinen teos Der Wunschpunsch, ilmestynyt 1989. Suomennettu 1991, suomentanut Marja Kyrö. WSOY. (s. 215)

On uudenvuodenyö. Kähmäneuvos Pelsepuupi Pönttöpää ja rahanoita Tyyranna Vampyrra juonittelevat Villa Vihtahousussa. Kyse on ikivanhasta pergamenttikääröstä, jonka ohjeen mukaan valmistettu liemi toteuttaisi kumppanusten pahanilkisimmätkin toiveet, jos he ehtivät nauttia sen ennen keskiyötä. Katastrofi uhkaa maailmaa, eikä kukaan tietäisi mistä paha sai alkunsa.

Tai melkein kukaan. Eläinten ylin neuvosto on valtuuttanut kähmäneuvoksen kissan Maurizio di Mauron ja sisukkaan pahanilmankorpin Jaakoppi Korpinvarpaan vakoilemaan rahanoitaa ja tämän veljenpoikaa. Koko maapallon kohtalo on kollin ja korpin varassa - ja keskiyö lähestyy.

Mielinkielinliemi on Michael Enden lennokasta kerrontaa, jossa jännitys ja makaaberisti hilpeä komiikka lyövät kättä niin, että vauhti riittää varttuneemmallekin. Kerrassaan kihelmöivä tarina, jonka hahmot ihastuttavat, naurattavat - ja karmivat. (takakansi)

Olin joskus nuoruudessani lukenut Mielinkielinliemen, mutta en muistanut siitä juuri mitään muuta kuin sen, että se on hauska. Mielinkielinliemi jaksoi naurattaa edelleen ja oli mukavaa lukea kirjaa, jonka ajankohta sijoittui uudenvuoden vaihteeseen uuden vuoden kunniaksi.

Mielenkielinliemen kuvitus ihastutti ja mm. lukujen kuvitus oli kekseliästä. Vaikka tällä hetkellä Harry Potter, Eragon yms. ovat suosittuja nuorten keskuudessa, suosittelen lämpimästi myös tätä kirjaa.