Alkuperäinen teos Den siste riddaren, ilmestynyt 1982. Suomennettu 1995, suomentanut Marja Mahlamäki. Kirjaviihde. (s. 254)

Tristan Paladin on herkin ja onnettomin kaikista jääkansan miehistä. Hänellä ei ole ollut paljoakaan, minkä vuoksi elää, ennen kuin hän tapaa Hildegardin. Vakavasta sairaudesta kärsivän Hildegardin mies on nujertanut vaimonsa ja kohdellut tätä nöyryyttävästi. Ritallinen kun on, Tristan haluaa auttaa naisparkaa. Häneltä Tristan saa tietää salaisesta veljeskunnasta, joka uhraa ihmisiä ja haluaa syöstä kuninkaan vallasta... (takakansi)

Viimeinen ritari on ollut mielestäni tähän astisista Jääkansan tarinoista jännittävin. Jos ei kiinnitä huomiota suomentajan virheisiin - tietääkseni 1600-luvulla ei tunnettu lamppuja ja toppahousuja-, Viimeinen ritari on kirja jonka parissa vierähtää tovi jos toinenkin ihan huomaamatta.