Alkuperäinen teos White Apples, ilmestynyt 2002. Suomennettu 2006, suomentanut Laura Lahdensuu. Loki-kirjat. (s. 317)

Vincent Ettrich on hurmaava naistenmies, joka huomaa kuolleensa ja palanneensa takaisin elävien kirjoihin, eikä hänellä ole aavistustakaan miten ja minkä vuoksi.

Outojen hahmojen ja erikoisten ennusmerkkien kuljettamana hän alkaa hiljalleen ymmärtää, että hänet on herättänyt henkiin hänen ainoa todellinen rakastettunsa Isabelle, joka odottaa lasta, universumin mahdollista pelastajaa. Mutta oikein kasvaakseen lapsen on tultava isänsä opettamaksi, erityisesti siitä, mitä tämä näki tuonpuoleisessa - jos Ettrich vain voisi muistaa näkemänsä. (takakansi)

Valkoiset omenat on kirja, josta ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Juoni on hyvin hengästyttävä ja välillä ällistyin uudesta, yllättävästä juonen kuviosta. Pidin hyvin paljon Carrollin tavasta kirjoittaa ja hänen käyttämänsä kieli oli ihastuttavaa, mutta myönnän että välillä ärsytti yhtäkkinen sekavuus. Olin myös hieman pettynyt kirjan lyhyyteen, olisin halunnut että se olisi ollut pitempi. Valkoiset omenat on kaunis tarina rakkaudesta, menettämisestä ja pelon voittamisesta. Kirjan henkilöihin ei voi olla samaistumatta ja joskus mietin, millaista olisi jos itse pystyisin käymään omassa menneisyydessäni. Olen iloinen että luin tämän kirjan, se antoi paljon ajattelemisen aihetta.