Neljäs painos, ilmestynyt vuonna 2009. Ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1987. Otava. (s. 239)

Leila Antelan elämä on järjestyksessä, sen takaavat upea koti Eirassa, lukuisat luottokortit ja ennen kaikkea turvallinen aviomies. Äkkiä kaikki muuttuu. Keskellä jouluruuhkaa Leila näkee miehen kasvot menneisyydestä. Kun sama mies näyttäytyy Anteloita vastapäätä olevassa huoneistossa kuin aikoisi asettua siihen taloksi, alkaa Leilan hyvin suunniteltu tulevaisuus huojua.

Joulupöytään istutaan kuitenkin entiseen tapaan, hopeat ja kristallit kimaltelevat ja isäntä kohottaa hyväntuulisena maljansa joululle. Joulupukin on määrä saapua tasan kuusi niin kuin aina ennenkin. Mutta ovikello soikin jo aikaisemmin... Ja ennen puoltayötä on talossa käynyt jo kaksi joulupukkia - ja poliisi. (takakansi)

Edellisestä Pakkasen romaanista oli vierähtänyt jo hyvä tovi ja oli mukavaa uppoutua jälleen Pakkasen luomaan draamaan. Ajan kohta kirjan lukemiselle olisi voinut myöhäisempi, kirja oli hyvin jouluinen ja tätä olisi ollut mukavaa lueskella vaikkapa joulupukkia odotellessa. Mutta eipä tuo loppujen lopuksi paljoa haitannut, viihdyin erinomaisesti kirjan parissa, vaikka aihe nyt sattuikin olemaan hyvin jouluinen.

Mietin dekkaria lukiessani, miten juoni tuntui niin tutulta ja myöhemmin Internetin salatusta maailmasta minulle selvisi, että tästä kirjasta on tehty peräti elokuva, jonka olen muistaakseni joskus nuorena nähnyt. Pitää ilmeisesti laittaa Ylelle palautetta, josko he vaikka uusisivat tämän tulevaisuudessa. Lena Meriläinen hullun Kristiinan osassa kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta!