Alkuperäinen teos Ostatnie zyczenie, ilmestynyt 1993. Suomennettu 2010, suomentanut Tapani Kärkkäinen. WSOY. (s. 333)

Viimeisen toivomuksen arvoituksellinen sankari on Geralt, jonka ammattina on maiden ja mantujen rauhaa häiritsevien epäihmisten surmaaminen. Mutta yhtä usein kuin Geralt suojelee ihmisiä varjoissa lymyileviltä kimaroilta, hän joutuu toteamaan vihollisensa taikuuden uhriksi: viatonkin ihminen voi tulla noidutuksi ihmissudeksi ja kaunein hymy voi kuulua petolliselle vampyyrille. Ihmisyyttä ei voi tunnistaa katsomalla.

Viimeinen toivomus on harmaiden alueiden ja hienovaraisten vihjeiden kirja, rohkean sanailun ja kuivan huumorin läpäisemä mutta haikea. Se on vauhdikasta mutta maalta tuoksuvaa ja ihmiskuviltaan tinkimätöntä fantasiaa, jossa mielikuvitukselliset pedot ja prinsessat ja linnanherrat nähdään uudenlaisissa luonnerooleissa. Se aloittaa saagan, joka kartoittaa ihmisyyden rajaseutuja niin kuin vain tarumaailma voi parhaimmillaan tehdä. (takakansi)

Viimeinen toivomus on ehdottomasti yksi parhaimmista fantasiakirjoista, joita olen koskaan lukenut! Kirjan tarinat ovat hengästyttäviä, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja kirjan huumori oli ihastuttavan ironista. Kirjan jokainen henkilö Geralt Rivialaisesta stryksiin olivat persoonallisia ja jokaisesta löytyi se jokin, mikä viehätti näissä henkilöissä - olivatpa he kuinka pahoja ja ilkeitä tahansa. Viimeistä toivomusta lukiessa mietin, millaista olisi tarttua jälleen peliohjaimeen ja pistää Final Fantasy pyörimään. Tämän kirjan ansiosta muistin taas, mikä roolipeleissä viehättää: saa irrottautua tästä maailmasta ja heittäytyä mielikuvituksen pariin. Viimeinen toivomus on kirja, jonka ei halua loppuvan. Jäänkin malttamattomana odottamaan seuraavia suomennoksia tästä sarjasta.