Alkuperäinen teos THE ENCHANTRESS OF FLORENCE, ilmestynyt 2008. Suomennettu 2010, suomentanut Arto Häilä. WSOY. (s. 382)

Keltahiuksinen miekkonen matkaa härkärattailla tarunhohtoiseen Fatehpur Sikrin palatsiin, suurmoguli Akbarin hoviin. "Firenzeläinen velho" on jo livahtanut kuin nahkansa hylännyt käärme skotlantilaisen milordin kaapparilaivalta ja vaihtanut nimensä sopivasti "Mogor dell'Amoreksi", Rakkauden moguliksi. Moni miettii hovissa, onko kulkuri ylimys vai lipeväkielinen lurjus. Totta lienee kuitenkin se, että tällä Niccoló Vespuccilla on hallussaan Intian keisarille osoitettu, Englannin kuningattaren sinetillä varustettu viesti.

Suurmoguli Akbar ei ole kuitenkaan helposti hämättävissä. Hän ottaa omalaatuisista sukulaisuussuhteista taruilevan matkamiehen hopeiset kielenkannattimet rautaisiin pihteihinsä ja saa kuulla hämmästyttävän tarinan salatusta prinsessa Qara Köziztä.

Aikakautemme merkittävimpiin kertojiin kuuluvan Salman Rushdien romaanissa idän ja lännen ihmeet törmäävät toisiinsa. Firenzen lumoojatar punoo mestarillisesti yhteen Tuhannen ja yhden yön sadut ja keskiaikaisen ritariromanssin. (takakansi)

Enpä ollut aikoihin lukenut näin puuduttavaa kirjaa. Olisi pitänyt jättää heti alussa kesken, mutta jostain kumman syystä tämä piti lukea kitkutellen loppuun. Tuntui ettei jaarittelusta tule millään loppua, kirjassa oli liikaa asioita ja tapahtumia muisteltavaksi ja välillä lauseilla ei tuntunut olevan päätä eikä häntää. Pari itsestään selvää totuutta löysin kirjasta, mutta muuta tästä ei oikein irronnut...

Ihmisrodun kirous ei ole se, että olemme niin erilaisia, vaan se, että olemme niin samanlaisia. (s. 327)