Alkuperäinen teos Club Dead, ilmestynyt 2003. Suomennettu 2010, suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus. (s. 291)

SOOKIE STACKHOUSELLA on mieshuolia. Vaikka hänen vampyyripoikaystävänsä Bill on niitä harvoja, joiden ajatuksia hän ei pysty lukemaan, on selvää, että miehellä on nyt paljon salattavaa. Kaiken kukkuraksi Bill väittää lähtevänsä liikematkalle ja katoaa reissullaan kuin maan nielemänä.

Sydämensä särkenyt Sookie ryhtyy etsimään vampyyrisulhoaan yhdessä Ericin, Billin salakavalan ja seksikkään pomon, kanssa. Jäljet näyttäisivät johtavan Missisippin yliluonnollisten olentojen alamaailmaan. Turvakseen ja oppaakseen näiden pahamaineiseen kantakapakkaan Sookie saa ihmissusi Alciden, joka sattuu olemaan paitsi vahva ja teräväpäinen myös syötävän komea...

Kidnappaajien kynsistä pakenemisen, Ericin lähentelyjen torjumisen ja moninaisten lemmekkäiden tunteidensa tukahduttamisen lomassa Sookie yrittää selvittää, mitä petturi-Billille oikein tapahtui. Pitäisikö Sookien yrittää pelastaa Bill pinteestä vai alkaa teroittaa vaarnaa? (takakansi)

Taas jälleen viihdyttävä seikkailu ihastuttavan Sookien kanssa! Mutta voi Sookie-parkaa, kaikenlaista joutuu kyllä kokemaan, mm. henkikin on lähteä pariin otteeseen. Onneksi lähistöllä sattuu olemaan vampyyrejä, joiden avulla hän saa taas elämän langasta kiinni. Mielestäni nämä Sookie Stackhousen kirjat vain paranevat kirja kirjalta ja malttamattomana odottelen lisäosia kirjastosta/suomennettuina. Voisin toki lukea kirjat englanniksi, mutta tässä hulinassa ja vilinässä se tahtoo olla mahdotonta, kun tuo oma englannintaitoni ei ole enää mitenkään hyvä. Pakko myöntää, että koukutuin sen verran että tilasin itselleni kaksi ensimmäistä tuotantokautta: pitäähän nämä kirjat nähdä nyt kokonaan tv-versiona! Hassua, miten voikaan yksi kirjasarja saada aikuisen (?) ihmisen sekaisin...

Loppu oli yllättävä. Ja hauska. Enpä olisi itse osannut kuvitella...