Ilmestynyt 2005. Otava. (s. 350)

Nuori Jussi Vares maleksii 1970-luvulla haissaappaissa Merikarvialla, kuuntelee Ziggy Stardustia ja haaveilee meijerin kauniista Emiliasta. Eräänä kesäyönä pahaa-aavistamaton Jussi lähtee kuskaamaan Morris Marinallaan humalaisia tovereitaan levytansseihin taka-Satakunnan rämemaille. Tansseissa on tunnelmaa ja antautuvaisia naisia, mutta valitettavasti siellä on myös isoja mustasukkaisia miehiä. Ja pian Vares huomaa todistavansa tapahtumia, joilla on peruuttamattomat seuraukset.

Vuosikymmenten kuluttua Vares kohtaa yllättävässä yhteydessä yhden noista vanhoista ystävistään. Kaverit ovat päätyneet varsin epätavallisiin ammatteihin, ja tapahtumien pyörteessä Jussi joutuu pohtimaan, kuinka paljon vaakakupissa painaa vanha ystävyys, kun toisella puolella ovat asiakkaan etu ja Suomen laki. (takakansi)

Mieheni lainasi (tai oikeastaan lainautti minulla) ison kasan Vares-kirjoja ja päätin itsekin niihin vihdoin ja viimein tutustua. Ja tykkäsin! Minuun iski täysin äijähuumori ja oli kuin olisin seurannut suomalaista komediaa valkokankaalta. Reijo Mäen teksti oli hyvin sujuvaa ja hahmot omaperäisen hauskoja. Harmi vain ettei kaikille laulanut kunnian kukko, mutta pakko sanoa että juoni oli paikoitellen hyvin ratkiriemukas ja dialogit riemastuttavan hauskoja. Jos ei ole tutustunut aiemmin Reijo Mäkeen, suosittelen sen tekemään pian.