Valikoima italiankielisestä alkuteoksesta Il secondo diario minimo, painettu vuonna 1992. Suomennettu 1995, suomentanut Liisa Ryömä. WSOY. (s. 148)

Miten käy tullissa, jos mukana on sähkösahalla paloiteltu rakastajattaren ruumis kahdessa nokkaeläimennahkaisessa matkalaukussa? Miten ruokailu lentokoneessa suunnitellaan, jotta syntyisi mahdollisimman systemaattinen sotku? Mitä voidaan päätellä intiaanien käytöksestä vanhoja lännenleffoja katsomalla? Mistä tunnistaa pornoleffan? Italialainen semiootikko ja menestyskirjailija Umberto Eco heittäytyy leikkisäksi tässä pakinakokoelmassa, jossa mikään aihe ei ole niin pieni, etteikö siitä voisi lohkoa absurdia komiikkaa. (takakansi)

En ole muistaakseni ennen lukenut pakinoita, mutta mukavahan tuota on ensimmäistä kertaa semmoisia lueskella. Pidin  Umberto Econ sarkasmista, mutta osa pakinoista oli minulle aika... outoja ja välillä tunsin, että en oikein ymmärtänyt kirjailijan ajatusmaailmaa. Osan pakinoista jätin mielelläni lukematta, jos minusta tuntui ettei ne oikein iske alusta lähtien. Osasta pakinoista pidin, kuten miten olla käyttämättä kännykkää ja miten käydä intiaanista. Ihan mielenkiintoisia oivalluksia, vaikka tämä kirja onkin jo suhteellisen vanha. Pitäisi jossain vaiheessa lukea hyllyssäni odottava Ruusun nimi, mielenkiinnolla odotan onko yhtä viiltävän sarkastinen kuin tämä Miten käy kirja.

Mitä mielikuvia herättää kirjan kansi: Kirjan kansi on yksinkertainen ja en nyt osaa sanoa, herättääkö se sen kummempia tuntemuksia. Jos minun pitäisi valita luettavani tämän kannen perusteella, en sitä välttämättä valitsisi ollenkaan. Huomasin kirjan kannessa painetut sanat miten käy, joita ei ole vahvistettu musteella. Aika jännä mielestäni. Pahoittelen tuota paperia, mutta halusin peittää kirjaston ruman lainaustarran.